lauantai 25. maaliskuuta 2017

Onnellinen viikko

En kuulu niihin ulkosuomalaisiin, jotka asuvat toisessa maassa ilmaston vuoksi. Olen päätynyt nykyiseen määränpäähäni sattumien ja uusien kokemuksien nälän takia. Ilmastosta voi aina valittaa, on liian kuumaa/kosteaa/kylmät lattia/sisätiloissa vetoista ja aina sataa. Mutta yhtä asiaa jaksan hehkuttaa vuodesta toiseen ja se on Turkin kevät. Ihastuin Turkkiin aikoinaan keväällä ja sama tunne valtaa mielen jokaikinen kevät kun hedelmäpuut puhkeavat vaalenapunaisiin kukkiin, sireenit alkavat tuoksua ja kauppoihin saapuvat ensimmäiset raakilemantelit ja mansikat. Kevät!



Olen nauttinut viikon +20 asteen päivälämpötiloista ja jokainen askel ulkona on ollut yhtä juhlaa. Kun saa avata ikkunat selälleen jo aamulla ja sulkea vasta illalla. Koko ajan hymyilyttää ja jokaisen kukkaan puhjenneen puun viereen on pysähdyttävä nuuskuttelemaan. Kevääseen kuuluu omat rituaalit kuten kevään eka piknik, kukkien istutus pihalle, pienet narsissikimput terassille perjantaisin ja talvivaatteiden pesu. Kevätkengät, mekot ja notkuminen ulkona.




Kevät saa unohtamaan kaikki mieltä vaivanneet asiat, maailman ja maan murheet tuntuvat kaukaisilta aamulenkillä. Kevät tulee aina, kaikki muu on hetkellistä. Olen onnellinen suurkaupunkilainen sillä voin kävellä työmatkani, lounastauolla teen lenkin hakemaan tyttöä koulusta. Mikä sen mukavampaa kuin kävellä läpi puiston, ohitellen tutut kahvilat ja liikkeiden omistajat. Talven ajan olemme totutelleet kiireiseen arkeen työni myötä, nyt kevään alkaessa tunnen kotiutuneeni työpaikalle ja uudenlaiseen rytmiin. Talsiessani töihin ja kotiin olen tajunnut lopullisesti etten peilaa itseäni työn kautta mutta työn tekeminen on monessa mielessä iso osa persoonaani. Auringon lämmittävistä säteistä ja kevään tuoksuista saa uskomattoman määrän energiaa! Viime lauantain aamulenkin jälkeen sain kotona enemmin aikaiseksi kahdessa tunnissa kun aiemmin kahdessa viikossa.



Tänään oli ensimmäisen piknikin vuoro ja miten hyvältä kaikki maistuukaan meren äärellä, hyvässä seurassa. Saimme rannan viimeisen vapaan piknikpöydän ja popsimme naamaan matkalta napatut gevrekit (simitrinkilät), juustot, tomaatit, kurkut ja oliivit. Termarissa teetä ja jälkkäriksi kaverin leipomaa kakkua. Lausuttiin joka keväiset vakiorepliikit kuten voi että, mitä me on tehty koko talvi kun ei olla oltu täällä? Ensi lauantaina uudestaan!




Kevään saapumisen tietää myös siitä että talomme asukkaat ovat valuneet talvenkohmeloistaan talon edustalle. Pihamaata myllertämään on hommattu puutarhuri jonka töiden tekemisen seuraaminen pitää osan kiireisenä. Joku kantaa teetä pihalle mutta me pujahdamme tytön kanssa jäätelönhakumatkalle lähikauppaan. Lähikauppaan on nimittäin kärrätty viikonlopun kunniaksi jäätelöt myyntiin, jihuu!


Keväisin kaikki on astetta paremmin.

Ihanaa viikonloppua kaikille lukijoille! Mikä on lempi vuodenaikasi?

torstai 23. maaliskuuta 2017

Helppo pinaattinen iltapala

Ihanat tummanvihreät pinaattiniput päätyvät talvisin ostoskoriin ainakin kerran viikossa. Laitan niitä sellaisenaan salaattiin, teen pinaattilettuja, pinaattipiirakkaa, pinaattipataa ja heitän joskus pizzan päälle pari lehteä lopuksi. Itse tehdyt pinaattiletut ovat meillä hitti ja ne katoavat yhtä nopeasti kuin paistuvat. Pinaattibörek on paikallisista leivonnaisista lempparini ja pinaatti sopii myös lasagneen, keittoon ja pastaan. Viime viikolla tein meille tytön kanssa nopeat pinaattiruukut iltapalaksi.

Pinaattiruukkuihin voi laittaa pinaatin lisäksi mitä itse haluaa, itse kuullotin sekaan kuivattuja sieniä mutta halutessaan voi laittaa jauhelihaa, kanaa, kasviksia tms. Pinaatin kanssa sopii melkein mikä vain! Talviaikaan pinaatti on Turkissa todella edullista ja sitä myydään isoina röykkiöinä vihanneskaupoissa ja toreilla, hyvät pinaattiohjeet ovat siis tervetulleita.

Pinaattiruukut uunissa


Pinaattia
Munia
Rasvaa/öljyä
Juustoraastetta
Sipulia
(sieniä, jauhelihaa, vihanneksia....)
mausteet valinnan mukaan


1. Kuullota rasvassa/öljyssä sipulia ja valintasi mukaan kasviksia/sieniä/lihaa. Lisää pinaatit ja anna paistua hetki. Lisää mausteet.


2. Kaada kuullotettu seos pieniin uunivuokiin ja riko jokaiseen vuokaan yksi muna. Laita päälle juustoraastetta. Voit tehdä saman myös isompaan vuokaan ja rikkoa munia vierekkäin ruokailijoiden ja vuuan koon mukaan.



3. Paista uunissa 175 asteessa noin 10 minuuttia tai kunnes juusto sulanut. Nauti tuoreen leivän kera, valkosipulilla maustettu jogurtti sopii kylkeen myös mitä parhaiten.

Afiyet olsun!

perjantai 17. maaliskuuta 2017

5 yksityiskohtaa turkkilaisesta arjestani

Turkkilainen arkeni ei ole oikein asettunut täysin uomilleen kiireen osalta. Koetan purkaa sitä jostain päästä, jotta saisin lisää aikaa kolmelle asialle, jotka nyt kärsivät: ystävät, koira ja kuntoilu. Kiireestä huolimatta arki kuitenkin kulkee, jogurttipurkit kulkeutuvat kaappiin, laskut tulee maksettua ja lapsikin vietyä kouluun. Tässä 5 arkista asiaa arjestani:


Vesi


Suomen lomalla en alussa ymmärrä että juomavesi tulee hanasta, parasta on juosta saunasta juomaan kylmää vettä suoraan suuhun hanasta. Turkissa tilaamme veden 20 l pullossa, joka maksaa 10 tl ( n. 3€). Hinta ei ole halvin sillä edellisen firman vesipullo maksoi 6 tl mutta mies halusi ehdottomasti parempaa vettä. En osaa sanoa onko laadussa juuri eroa mutta ainakin palvelu toimii ja pullot ovat aina puhtaanoloisia. Vesi tilataan firman numerosta automaattipalvelun avulla ja vesimies toimittaa sen pian ovelle. Suurin osa eläkeläisistä kulmillamme noutaa itse veden kaupungin Melba-vesipalvelusta, joka on ihan kulmallamme. Samanlaisen tonkan saa täytettyä siellä 1.40 tl hintaan, joten jos on aikaa niin kyllä kannattaa!

Kombi



Koti lämpiää meillä niin kutsutulla kombilla eli itse säädeltävällä maakaasujärjestelmällä. Meillä on patterit kaikissa huoneissa ja lämmitys hurisi tänä vuonna joulukuun puolivälistä tammikuun puoliväliin melkein koko ajan. Päivisin ainakin osa pattereista suljetaan myös kylmimpään aikaan ellei kukaan ole kotona. Nyt maaliskuun kevätkeleissä osa öistäkin on ollut jo niin lämpimiä että koko järjestelmä on suljettu muutamaksi päiväksi. Lämmitystä säädetään pihanpuolella olevasta kaapista, jonne marssin usein aamuisin sulkemaan ennen töihin lähtöä vivut ja illalla taas auringon laskiessa avaamaan. Kylmin kuukausi oli tammikuu jolloin maksoimme lämmityskuluja hieman reilu 300 tl ( n. 100€) ja viime kuun lasku olikin enää 138 tl ( n.40€). Maakaasun lisäksi olkkarissa on ilmalämpöpumppu, jota käytetään todella harvoin.

Maitotuotteet


Turkkilaisen marketin maitotuotehylly on simppeli ilmestys suomalaisen vastaavan rinnalla, tavallista valkoista jogurttia on tarjolla riveittäin. Kun muutin Ankarasta Izmiriin, hätäilin mistä löytyy yhtä hyvää maitoa ja jogurttia kuin Ankaran paikallinen. Pian löytyi, Tiren kylän maito, Foçan alueen samettinen jogurtti ja paikallinen Şakıpağan ayran eli jogurttipiimä. Turkkilaiset ovat ruokajutuissa aika fanaattisia ja moni suosii lähialueen tuotteita, joka kaupungissa hyllyjä koristavat monet oman alueen merkit. Tirekylän maitoa saa ostettua myös pussissa! Viime aikoina maidon hinta on noussut mutta orgaanisen maidon pysynyt samassa joten yhä useammin koriin osuu se orgaaninen.

Posti kulkee

Postikonttoreita on joka alueella, lähin meille on puolen km päässä. Isot kirjeet ja paketit toimitetaan onneksi aina kotiin ja palvelu on ystävällistä. Kusti toimittaa alueellamme asioita polkupyörällä, mopolla, jalkaisin ja isommat paketit autolla. Postissa jonotellessa tosin menee joskus hermo sillä samaisessa paikassa maksetaan myös laskuja ja nostetaan erilaisia maksusuorituksia. Edellisessä asunnossamme postilaatikkona toimi kerrostalon ulko-oven ulkopuolelle asennettu kori, johon kusti jätti kaikkien postin jaettavaksi. Nykyisin kerrostalossamme jokaiselle on pienen pieni luukku, johon mahtuu juurikin ne pienet kuitinomaiset laskut. Joku ystävällinen sielu talossa yleensä jakaa postilaatikkojen päälle jätetyn pinon kirjeitä koteihin, jotka eivät mahdu pieniin boxeihin. Teille on tullut kirje Espanjasta, kurkkii ystävällisen utelias naapuri ovella.

Lähimarketti 


Kilometrin säteellä on monta markettia ja vihanneskauppaa sun muuta mutta juuri silloin kun hiiva/ maito/jauhot on päässeet loppumaan kriittiseen aikaan, on kaikista kivoin köpötellä viereiseen lähimarkettiin vaikka pyjamassa. Ostan mielelläni pikkumarketista kannatuksen vuoksi usein sunnuntaioluet, kesäisin jäätelöt, aamuisin leivän ja viikonlopun sanomalehden. Tykkään ajatuksesta että tiedän lanttieni menevän naapurikorttelissa asuville omistajille.

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Tylsimys sirkuksessa

Kävimme lauantaina tytön kanssa katsomassa Karşıyakaan joka kevät saapuvaa sirkusta. Olin jotenkin unohtanut että paikallisissa massatapahtumissa on usein omaan makuuni liikaa desibelejä ja karnevaalitunnelmaa. Vartti ennen esityksen alkua manailin hiljaa mielessäni miksemme valinneet sirkuksen sijaan piknikiä rannassa, kauniissa kelissä, miksi tunkea itsensä mölytelttaan? Väistelin ympärillä heiluvia valomiekkoja ja päälle kaatuvia popcornkippoja. Turkkilaiset perheet tuntuivat ostavan kaiken mahdollisen markkinakrääsän mitä teltassa kaupiteltiin ylihintaan, kuten valokorvia, pelleneniä, valomiekkoja, vilkkuvia pantoja ja vaahtomuovihattuja. Turhaa krääsää julistin tytölle, jota vieressä istuva perhe sääli ilmeisesti niin että osti tällekin valomiekan. Tylsimys istui siinä vaiheessa nolona.


Turkkilainen spontaani osallistuminen on itselleni vaikea laji. Muutama viikko sitten viereisessä puistossa järjestettiin zumba-festarit. Katselin ihaillen lastenpuistossa rytmistä kiinni saanutta naisporukkaa, joka innostui jamittelemaan lanteet ja hiukset hulmuten, yksi pyörätuolissa ja toinen vauva rintarepussa. Ehkä hieman jalalla löin tahtia ja sisällä kupli.

Muistan edelleen hennajuhlat vuosia sitten, joissa jouduin mukaan paikalliseen rivitanssiin ilman varoitusta, sama kauhea tilanne muutamissa häissä. Edessäni heilui vanhempi rouva, joka tökki omia jenkkakahvojaan ja innosti muita heiluttamaan niitä, salla salla sallaaa! Tanssiminen on toki mukavaa mutta tarvitsen hetkeni, äkkinäiset repäisyt riehaantumaan saavat sisuskaluni sekaisin. Tytön tarhan vanhempainpäivässä pussihyppykilpailut ja muut hulvattoman hauskat kisailut saavat turkkilaiset innostumaan, ei tietoakaan seinustoille kokoontuvista porukoista, jokainen haluaa pelleilemään. Paitsi minä.


Lukuisat tilanteet ovat kyllä muokanneet jäykkää ja harkitsevaa minääni. Usein on parempi vain
lähteä mukaan menoon kuin jäädä nurkkaan. Silmät kiinni ja kohti hullutuskia, joissa huudetaan, soitetaan musaa liian kovaa, nolataan ja vatkataan. Olemme taatusti taas huhtikuun lopun lastenjuhlan aikaan sulloutuneena ylitäyteen lauttaan kuten muinakin vuosina ja ensi vuonna sirkuksessa.

Samaan aikaan kun paikalliset aikuiset innostuvat lapsenomaiseen riehuntaan, silmäilen itse mahdollisia varauloskäyntejä tulipalon varalta ja mietin teltan katon kantavuutta. Kukahan vastaa tämä tilan turvajärjestelyistä? Onkohan lauttaan otettu nyt juhlapäivän kunniaksi liikaa populaa? Kuka lentää täpötäydessä bussissa ensimmäisenä tuulilasiin jos tulee äkkijarrutus? Ennakoin tilanteita miten luikahtaa tungoksesta helpoiten pois ja kuinka saada fillari ja lapsi nopeasti ulos lautasta, turkkilainen vieressä taas tönii sen enempää miettimättä kaksosrattaita tungoksessa, syö samalla jäätelöä ja juoruaa puhelimeen.


Sirkuksessa istutaan hienostelematta muovituoleilla. Kesken trapetsiesityksen vieressäni istuva rouva rojahtaa maahan kun muovituolin jalat pettävät. Kauhistelen tilannetta vakavana kun nainen remahtaa nauruun. Se oli se baklava, nyt on pakko aloittaa laihdutuskuuri nainen puoliksi huutaa melun yli korvaani.

Toisella puolella istuva perheen isä hohottaa typerä hattu päässä ja heiluttaa valomiekkaa kohti teltan kattoon karkaavaa ilmapalloa, pum-pum-pum hihittelee aikuinen, jota lapsettaa. Yritän nipistää itseni mukaan hulvattomaan tunnelmaan ja vaihdan mulkoilun ystävälliseen hymyyn. Hetkellinen hurmoksellisuus tarttuu minuukin ja hoilaan lopussa Izmir marssia lippujen liehuessa ja kansan mylviessä, siinä tilassa lupaudun vielä eläinpuistoon, johon vaellamme kera muun teltallisen. Sunnuntaina laitan puhelimen äänettömälle ja linnottaudun takapihalle istuttamaan kukkia.

maanantai 27. helmikuuta 2017

Tasapainoilua

Viime viikko kului oppien ottamaan uudenlaisesta arjesta kiinni, välillä hyvin ja toisinaan hieman huonommin. Turkissa asiat tuntuvat tapahtuvan nopeasti, niin yhteiskunnallisissa kuin myös omalla ruohonjuuritasolla. Tilanne eskaloituu vauhdilla mutta hyviä asiotakin tapahtuu jatkuvasti. Joskus on vaikea tehdä eroa positiivisen ja negatiivisen suhteen kun liikutaan niin nopeasti tilasta seuraavaan, kuten reilu viikko sitten työpaikkani vanhempainkokouksen jälkeen.


Pidemmästä työpäivästä oli ollut puhetta muutaman kerran jo aiemmin tarhalla mutten ottanut asiaa kovin vakavasti. Ei nyt ainakaan tänä keväänä, please. Vanhempainkokouksen jälkeen pääsin pomon kyydillä kotiin ja 10 minsan matkan aikana olin puolivahingossa lupautunut kokeilemaan uudenlaista työkuvioita klo 9-16. Tytön hoitosysteemit ja tulevaisuuden oli pomo miettinyt valmiiks kun kähisin takapenkillä että katsellaan ja pomo nyökkäili taustapeilin kautta että kaikki järjestyy kuten palkka-vakuutus-lomat-lapsen hoito. Seuraava viikko aloitettiin siis uusin kokeiluin, jotka menivät hyvin ja huonosti. Ensimmäisen päivän jälkeen tiesin että 7 t on liikaa joka suhteessa minulle, perheelleni, työkavereilleni ja tarhalaisille. Seurasi lukuisia rakentavia ja ei-rakentavia keskusteluja ja muistin taas mitä en ollut ikävöinyt turkkilaisessa työmaailmassa. Holtittomuutta, suunnitelmien puutetta ja vääntämistä.


Neuvottelut palkasta, työajoista, lomista ja tehtävistä ovat loputonta kisailua, jossa puolien pitäminen on tiukkaa taistelua. Olet osa meidän työperhettämme, onko sinulla flunssa? Pyydetään keittäjää valmistamaan sinulle heti inkivääri-sitruuna-minttu tee, me haluamme pitää sinusta huolta! Ai, palkka? Ei huolta, järjestyy. Puhutaan siitä huomenna. Haluatko tyttäresi alueen parhaimpaan kouluun, voimme järjestää. Työaika 9-15 sopiiko? Eikö me sovittu kuitenkin jo 10-15.30? Voi voi voi, miten vaikeaan tilanteeseen nyt joudummekaan. Niin joudun minäkin pomoseni, kuka vie koiran iltapäiväpissalle ja kuka jaksaa tehdä iltasafkat? Milloin teen toisen duunini hommat ja onko palkka suhteessa työtuntiini? Turkkilaisessa työmaailmassa on muistettava että olet sen arvoinen millaiselta näytät työnantajan silmissä, nöyristelyä ja kiltteyttä ei palkita ainakaan palkkapussissa. Tarvitsette minua enemmin kun minä teitä -asenteella on pakko yrittää porskuttaa. Vaatii ainakin kohdallani pientä taistelutahdon nostatusta ennen itse neuvottelua.


Lopulta sain kasaan itseäni miellyttävän ohjelman, jonka sain puhuttua läpi myös tarhan omistajille. Muutamat äänenkorotukset, päälle puhumiset ja möykät siihen tosi tarvittiin. Teen töitä 2 t aamupäivällä ja 2 tuntia iltapäivällä, välissä tunnin tauko kun käyn hakemassa tytön koululta omalle työpaikalleni lounaalle ja osallistumaan iltapäivän toimintaan. Eilen shakkia ja huomenna draamaa, joskus äidin enkuntunteja ja jos silmä luppaa, menee neiti tarhan tyynykasaan lukemaan kirjaa. Kolmen aikaan haemme keittäjältä maistiaiset iltapäivän välipalasta ja suuntaamme juoksujalkaa ulos aurinkoiseen iltapäivään, silloin ehtii vielä puistoon ja kavereita tapaamaan. Miinuspuolena on että työaikani menee aiempaa enemmin ristiin miehen töiden kanssa ja tapaamme iltapäivisin viikolla eteisessä kun toinen saapuu ja toinen lähtee. Aikansa kutakin ja Turkissa kaikki on aina liikkeessä, niin myös työmaailma. Tänään näin ja huomenna kuviot saattavat olla jo uudet.



Viikko hujahti ja toinenkin alkoi, ehdin tänään paneutua seuraamissani ulkosuomalaisten arkea käsittelevissä blogeissa vellonutta keskustelua äidin roolista perheessä. Omasta näkövinkkelistä tuntuu hassulta arvostella erilaisia ratkaisuja. Tapaan päivittäin lapsia, jotka viettävät viikot isovanhemmilla vanhempien töiden vuoksi ja aion laittaa tytön isovanhempien kanssa rantalomalle kesällä aikajaksolla jolloin olemme miehen kanssa töissä. Roudaan neitiä mukaan töihin vaikka toisinaan hieman väsyttääkin. Olemme tiukkailleet pussin nyörejä vuosien aikana niin että mies on pystynyt viettämään kuukausia perheen kanssa enkä itse joutunut lähtemään töihin tytön ollessa vauva. Kaikki on tehty aina tasapainoillen työn, rahan, oman jaksamisen, lapsen parhaan ja muutamien muiden vaikuttavien seikkojen suhteen. Muutoksessa piilee aina uuden voima, joka on ainakin meille ihan tervetullutta. Nyt taas tasapainoillaan mutta toisen viikon alkaessa käytäntö alkoi vaikuttaa edellistä viikkoa sujuvammalta, eiköhän tämä tästä suttaannu.


Mukavaa alkanutta viikkoa, miten sinä tasapainoilet?




maanantai 20. helmikuuta 2017

Kissan päivät

En ollut taas kerran varma oliko meistä miehen kanssa enemmin apua vai haittaa terassimme katolle asettuneelle kissalle poikasensa kera. Juuri ennen kylmiä ilmoja se toi poikasensa ensi kertaa tutustumaan pihaan. Reitti kulki ylös alas persikkapuun oksia ja runkoa. Pakkaslukemien noustessa teimme pihaliiterin katoksen alle lämpimän suojan, johon kannoimme hytisevän pikkukissan tonnikalapurkin äärelle. Sen sijaan että äiti olisi seurannut perässä, se jäi vahtimaan meitä epäluuloisena, jonka aikana pikkukissa oli ehtinyt kadota! Lopulta juoksimme äitikissan kanssa ympäri pihaa etsimässä kadonnutta pikku kissaa. Ei ollut ensimmäinen kerta kun sormeilimme ekosysteemiä, manasi mies. Ei tosiaan. Vahingoittunut villilintukin on parempi jättää kissoille lounaaksi kuin raahata saamaan sydänkohtaus olohuoneen lattialle.



Katukoiriin ja -kissoihin liittyviä ongelmia ei voi sivuuttaa Turkissa. Kaupungin puolesta puistoissa on tarjolla suojia mutta suurimman työn tekevät yksittäiset ihmiset. Kävellessäni töihin tarkkailen kotikatumme kissasuojia, kaupungin rakentamia kissataloja puistoissa, ruokatilannetta, pentujen jaksamista ja tuttuja kulkukoiria omilla paikoillaan. Omalla asuinalueellamme suhtautuminen kulkueläimiin on positiivista mutta tiedän etteivät kaikki ajattele samoin. Olen tottunut siihen, että aamulla roskiksista pengotut jätteet on levitelty eläinten toimesta ympäriinsä ja jalkakäytäviä reunustavat tyhjät purkit, pahvikipot, luut ja kalanruodot. Vakituinen kadunlakaisija kotikadullamme kiertää talon edustan pahviset kissakodit ja jättää ruokakipot rauhaan. Roskiksesta kurkistaa kissa suussaan kalanpää, viereisen roskiksen kimpussa häärii roskienkerääjä, joka heittelee mukana kulkevalle koiralle parhaat palat.




Kissat ovat olennainen osa turkkilaisten suurkaupunkien katukuvaa. Monilla alueilla niitä on tuhansittain, portinpielissä, ikkunalaudoilla, parvekkeilla, pihoilla ja jalkakäytävällä auringossa kylpemässä. Turkkilaisten suhtautuminen ulkokissoihin on usein melko mutkaton, kissat pitävät hiiret loitolla ja niille tuodaan ruokaa ja suojia. Niille jutellaan ja niiden menoa väistetään tottuneesti. Kissat ovat aina olleet täällä ja tulevat olemaan, nyökyttelee puistossa pappa, jolla on aina mukanaan pussissa kissoille ruokaa. Talomme asukkaista noin puolet rakentaa kissoille syksyllä suojia ja ruokkii niitä. Taloyhtiön kokouksen yksi puolivirallinen aihe ovat aina pihayhteisömme kissat.




Ensimmäisinä vuosina Turkissa olin kauhusta kankeana kuunnellessani lasten huutoa ulkoa, mitä kamalaa lapselle on tapahtunut kun huuto on noin kamalaa? Pian huomasin että kyseessä ovatkin ulkokissat. Suomessa tutuiksi tulleisiin kotikissoihin verrattuna nämä villieläimet ovat oma rotunsa, omine sääntöineen. Osa villeistä saattaa tulla jopa ihmisten ja varsinkin koirien päälle. Omassa pihayhteisössämme asustavat olemme nimenneet esimerkiksi seuraavasti; Killer, Aslan ( Leijona), Genç Tarzan (nuori Tarzan) ja King. King on se pikku kissa, joka syntyi terassimme katolle.



Viime viikolla olimme miehen kanssa vuorotellen vahtimassa kyseistä katolle syntynyttä pikku kissaa. Emo hylkäsi sen lopulta liian pienenä ja pienokainen sai muutaman nuoren kollin kimppuunsa. Kissojen yhteisössä vallitsevat selvästi kovat lait sillä olemme keränneet pihalta lukuisia toisten kissojen kuristamia pieniä poikakissoja keväisin. Syötimme pikkuista ja rakensimme sille suojan, jossa saa olla rauhassa. Hätistelimme naapuripihalta saapuvia nuoria kollikissoja, joille pienet poikakissat ovat selvästi haaste. Kylmien ilmojen palattua kissa kuitenkin vilustui ja muutti naapurin rouvan terassille. Terassilta naapuri lopulta noukki kissan hoiviinsa ja lääkitsi kissaa muutaman päivän tyttäreni flunssalääkkeillä. Toivoa on että pikku kissasta saadaan kasvatettua vielä pihapiirin kunkku vaikka pienenpuoleinen onkin. Olen toisinaan vakuuttunut että kissat kokevat meidät ihmiset yhteisönsä sivujäseniksi eikä toisinpäin kuten saatamme kuvitella.



Asuuko teillä kissoja kotona tai ulkona?

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Talven paras keitto

Olen keittohullu, myönnän, mutta pitäydyn usein niissä tutuissa eli linssikeitto kahdella tavalla, tarhana, parsakaalikeitto tai kalakeitto. Talvi on ollut Izmirin mittapuulla harvinaisen kylmä, joten kuumat keitot chilillä ovat maistuneet. Kyllästyneenä samoihin keittoihin, etsin siis jotain uutta näihin viimeisiin talven ja kevään välipäiviin. Niihin kun on viikko nautittu +15 lämmöistä ja käännetty lämmitykset kiinni ja sitten saadaankin kylmää ilmavirtaa Egean täydeltä.


Löysin bulgurkeiton, joka on nimenomaan egeanalueelle tyypillinen eli tomaattinen bulgurkeitto kikherneillä. Modifoin itse keittoa hieman mausteilla ja pinaatilla ja siitä tuli niin hyvä että pakkohan se on jakaa. Tehkää, syökää ja nauttikaa. Tämä on minun uusi suosikki keittorintamalla.

Bulgurkeitto pinaatilla ja kikherneillä


  • 1 sipuli
  • 1 tomaatti
  • 3 valkosipulinkynttä
  • kourallinen pinaatinlehtiä tai hieman enemmän maun mukaan
  • 1, 5 dl hienoa bulguria
  • 1 dl liotettuja kikherneitä (tai purkista)
  • oliiviöljyä
  • voita
  • 1 rkl tomaattipyreetä
  • chiliä ( reilusti!)
  • mustapippuria
  • suolaa
  • minttua
  • oreganoa
  • paprikamaustetta
  • vettä reilu litra tai kanalientä ( vihannesliemi sopii myös) 
1. Kuullota pieneksi paloiteltu tomaatti ja sipuli oliiviöljyssä ja voissa. Lisää bulgurit, pinaatit ja kikherneet. Sekoita tomaattipyre seokseen. Lisää valkosipuli ja neste.


HUOM! Ellei hienoa bulguria ole saatavilla, voit jauhaa tavalliset silppurissa pieneksi. Toinen vaihtoehto on soseuttaa keitto siinä vaiheessa kun on lisätty tomaatti, sipuli ja bulgurit.

2. Sekoittele ja lisää pieneksi pilkottu pinaatti. Lisää mausteet, chiliä jokaisen maun mukaan. Keitä niin kauan että kikherneet ovat pehmeitä. Tarjoa tuoreen leivän kera ja jos tuntuu niin lisää chiliä lautaselle. Kyllä se kevät tulee!

Afiyet olsun!