Borlottipapuja ja sananen turkkilaisista ruokakirjoista

Palauttaaksemme perhettä arkeen, tein meille paikallista kotiruokaa zeytinyağli barbunya pilaki eli papuja ja vihanneksia oliiviöljyssä. Tykkään näistä oliiviöljyruuista todella paljon, ne ovat melko helppoja ja terveellisiä, ne voi yleensä nauttia sekä lämpimänä että kylmänä, pääruokana tai alkupalana, jos haluaa niihin voi lisätä usein tuhdimpaa halutessaan lihaa. Näin lämpimillä keleillä kuin täällä jäähtynyt kasvisversio kuulosti parhaalta.



Papuaika alkaa kääntyä loppupuolelle mutta vielä niitä on tarjolla markkinoilla ja vihanneskojuissa, tuoreet ovat toki parhaita mutta turkkilaiset kyllä tekevät paljon papuruokaa talvellakin, tällöin käytetään kuivattuja papuja, joita on aina liotettava hieman pidempään. Minä ostin tätä ruokaa varten puoli kiloa barbunyapapuja eli borlottipapuja, jotka ovat kauniin värisiä. Ne muuttavat kypsennyksessä väriä ja ovat sopivan 'kermamaisia' moniin ruokiin, sopivat kivasti jäähtyneinä myös salaatteihin.

Zeytinyağli barbunya pilakı

500g borlottipapuja
1 iso tomaatti tai kaksi pientä
1 sipuli
valkosipulia maun mukaan
1 porkkana
persiljaa
suolaa ja sokeria
oliiviöljyä
mustapippuria
biberiä
tomaattipyreetä
( perunaa)


1. Käytä paistamiseen sopivaa oliiviöljyä. Kaada kattilaan noin desi öljyä, kuullota sipulisilppu, valkosipulisilppu ja biberit, lisää kuoritut ja silputut ( mielellään raastettuna) tomaatit, porkkanakuutiot ( mahdolliset perunakuutiot) ja mahdollinen tomaattipyree, anna hautua niin kauan etta ne pehmenevät.

2. Lisää liotetut pavut ja lämmintä vettä niin että seos peittyy, laita kansi päälle ja anna hautua niin kauan että vesi vähenee, pavut ja perunat ovat pehmeitä ja seos on hieman saostunut, jätä kansi päälle ja anna jäähtyä, lisää persijasilppua päälle ja tarjoile.

Kirjahyllyssäni on useampi turkkilaisen ruuan opus, niistä ensimmäinen hankinta on jo kastikkeiden, sivun väliin liimautuneiden jauhoseosten ja muiden tahrojen osumista kärsinyt Angie Mitchellin Turkish Kitchen. Kirja on symppis ja aikoinaan sillä on pyöritelty ensimmäiset börekit muutamien epäonnistuneiden kokeilujen kautta, ohjeet olivat toisinaan aika ylimalkaisia mutta kyllä minä vieläkin joskus kirjaa silmäilen ja sen kauniita kuvituksia.



Suomennettuja teoksia minulla on yksi ja se on Ghillie Başanin Turkkilainen keittiö. Kirjassa on kivasti päivittäisiä mutta myös ihan tuikituntemattomia reseptejä, parasta antia ovat kuvaukset ruokakulttuurista, sen historiasta ja alueellisista eroista. Tässäkin kuten monesti ulkomaalaisten tekemissä turkkilaisissa ruokakirjoissa ihmetyttää toisinaan niiden poikkeavuus paikallisesta ohjeesta, oliiviöljyn käyttöä pihtaillaan, oliiviöljyruokiin ei yleensä neuvota raastamaan sipulia ja tomaattia, yrtit heitetään monesti kiehumaan pataan jo alkuvaiheessa ja itseäni eniten kismittänyt asia lienee munakoisojen puolitus ja se ettei niitä monesti ohjeisteta paistamaan valmiiksi taskuiksi. Başanin kirjassa on muutama kokeilematon ohje, joita nähdään vielä täälläkin.

Lempikirjoihin lukeutuvat kuitenkin turkkilaiset Rakı balik Ayvalik Erkan ja Arzu Acurolilta sekä Elid Adalin ja Arzu Karakılıçin Türk Mezeleri. Länsipuolen ruokien rakastajana näissä kirjoissa on nimensä mukaisesti alkupaloja, kalaruokia ja kivoja juttuja liittyen rakın ja sen kanssa syötäviin ruokiien syvemmälläkin pohdinnalla. 

Mitkä ovat sinun suosikit ruokakirjojen saralla, löytyykö muiden hyllyistä aataminaikaisia perintöjä kuten Kotiruokaa jäänteenä isoäidiltä tai vanhoja ylös kirjattuja aikaa nähneitä reseptejä?

Kommentit

  1. Minulla on ahkerasti käytössä Kotiruokaa. Samainen kirja on myös ostettu esikoiselle. Tykkään keittokirjoista, jossa olisi myös jotakin muuta tarinaa mukana. Aika harvoin tulee näitä kirjoja ostettua, mutta pitäisi varmaan ruveta ostamaan ja laajentamaan ruokarepertuuriaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on ollut aapisena tuo Uusi ruutukokki jo vuosikaudet, kotiruokaa on painos vuodelta mitahan joten siella on niin outoja aineksia etten edes tieda mita lie tarkoittavat :D Minakin tykkaan keittokirjoista, joissa on tarinaa mukana, enemmin tulee selailtua ja sitten kuitenkin tehtya samoja tuttuja ruokia, internetista löytyy myös niin nopeasti nykyisin ohjeet.

      Poista
  2. Argh, mulla olisi paljonkin sanottavaa tuohon, miten ulkomaalaisten tekemät ruokakirjat ovat ihan erilaisia kuin paikallisten. En ole Suomessa tainnut nähdä yhtäkään autenttista länsimaalaisen tekemää intialaista keittokirjaa. Tietysti jokainen saa tehdä mitä tahtoo, ja vaihtaa moong-linssit punaisiin tai tamarindin sitruunaan, mutta kun se ei ole ollenkaan sama asia. Toisaalta onhan niitä aitoja ruokatarvikkeita tietysti myös aika vaikea saada vaikkapa Suomessa pääkaupunkiseudun ulkopuolelta, joten ehkä kirjoissa on ajateltu myös tätä?

    Mulla ei taida olla yhtään sellaista luottokeittokirjaa. On monia hyviä, mutta ei mitään sellaista, johon aina palaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmarran etta ne sovelletaan ruokatarvikkeiden osalta paikalliseen tarjontaan, tai ainakin mainitaan vaihtoehto mutta valmistusmenetelmissakin on ihmeellisia aidan alituksia? Toisekseen Suomestakin saa nykyaan todella hyvin vaikka mita ruokatarvikkeita ja -tuotteita. Niin ei se vaan ole sama jos vaannetaan ja saadetaan mita sattuu :D

      Poista
  3. Ensin en ollut varma mitä borlotit ovat mutta papukuvan nähtyäni huomasin että tuttuja pintoja ovat:)Etenin keväällä tykkään tehdä paljon papuruokia kun pavut ovat sesongissa ja olenkin tuollaisesta tomaattisesta papuruuasta postannut;tosin käytin romanopapuja,kokonaisia palkoja.

    VastaaPoista
  4. Ai niin ja keittokirjasta...mulla ei ole mitään varsinaista luottokirjaa mutta nyt on kesän aikana tulluot saatua/hankittua muutama tosi hyvä ruokakirja,jotka ovat olohuoneen pöydällä pinossa kirjahyllyn sijaan:D Esim.Ottolenghin ja Tamamin Jerusalem-kirja on ihan mahtava ohjeineen,siitä on tullut tehtyä ja kirjoitettuakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin piti ihan etsia tuo kaannös silla eivat ole Suomesta mitankaan tuttuja papuja minullekaan, yleensa teen tata litteista leikkopavuista mutta tamakin on kylla yllattavan hyvaa. Ruokirjat ovat ihania, tykkaan selailla niita, kivat kuvat ja kertomukset tuovat niihin imua.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit