Koulutus Turkissa


Tämä aihe on taas tapetilla täällä, sillä dershanet eli maksullista lisäopetusta tarjoavat opinahjot ovat lakkauttamisuhan alla. Valtapuolue on ottanut asian esiin aiemminkin ja nyt, vaalien alla, laitetaan hommiin potkua. Näiden lakkauttamista perustellaan eriarvoisuuden vähentämisellä, lisäopetustunnit eivät ole halpoja joten niihin on varaa vain osalla väestöä, jolloin varattomampi luokka jää automaattisesti pelkän valtion kouluissa annettavan opetuksen varaan, sen kai pitäisi riittää?

Yksityisissä kouluissa on harrasteviikonloppuja, klubeja, retkiä ruuhkaksi asti.
Turkin ongelmina koulutuksessa pidetään eriarvoisuutta ja systemaattisuuden puutetta, sitä on kritisoitu liiallisista muutoksista ja opettajien puutteellisesta koulutuksesta. Valtion koulut saavat saman määrän varoja valtiolta mutta hyvillä asuinalueilla vanhemmat tukevat oppilaitoksia, rakennetaan uimahalleja, pidetään varankeruukampanjoita ja hankitaan materiaalia tukemaan opintoja, kuten arvata saattaa varattomilla alueilla näin ei ole. Hyviä opettajia on vaikea saada huonoille alueille ja tasoerot vain kasvavat, lukioissa saattaa sitten paljastuakin suuria eroja esim. oppilaiden kielitaidon tasossa. Tasokokeisiin on tehty muutoksia kuudesti vuoden 2003 jälkeen, monien mielestä niitä painotetaan muutenkin liikaa, oppiminen kohdentuu vain kokeisiin ja kilpajuoksuun parhaimpien opinahjojen perään. Erot koulutuksessa ovat melko dramaattisia idän ja lännen välillä, idässä tyttöjen koulut jäävät edelleen usein kesken ja koulutus monilla alueilla on vähäistä, keskimääräinen koulutus putoaa edelleen reilusti alle eurooppalaisen keskitason ollessa koko maassa noin 6,5 vuotta täyttämättä oppivelvollisuusmäärää.

Uuden koulu-uudistuksen myötä 2012 Turkissa otettiin käyttöön ns. 4+4+4 -järjestelmä. Ilkokulu eli alakoulu aloitetaan 5-6 vuotiaana ( riippuen syntymäajasta), ensimmäiset 4 vuotta alakoulua ja sen jälkeen toiset 4 vuotta keskikoulua, tämän jälkeen oppilaille jaetaan todistukset. Oppilaat opiskelevat matematiikkaa, turkkia, elämäntapatietoa, vierasta kieltä, uskontoa ja luonnontieteitä sekä yhteiskunnallisia aineita. Ulkomaalaisten lapset on mahdollista vapauttaa uskonnonopetuksesta, valinnaisina aineina valtionkouluissa on mm. arabia ja uskonnon lisätunnit. Monissa yksityisissä kouluissa toinen vieras kieli saatetaan aloittaa jo varhain. Tämän jälkeen oppilaat ottavat osaa kokeisiin, joiden perusteella ratkeaa jatko-opiskelupaikka, kokeet ja käytännöt ovat vaihdelleet viime vuosina, moniin yksityisiin kouluihin on omat kokeensa.

Takev on viime vuonna Izmiriin avautunut kansainvälinen koulu, lukukausimaksu on noin 20 000 tl.

Seuraavat vuodet opiskellaan lisessä eli ns. lukiossa tai ammattiin valmentavissa kouluissa. Osa lukioista on erikoistunut jo tässä vaiheessa ja tämä taas vaikuttaa myöhempiin jatko-opiskeluihin. Viimeistään opiskelujen toisena vuotena lukiolaiset valitsevat tarkemmin oman alan; turkki-matemaattiset aineet, luonnontieteet, yhteiskunnalliset aineet tai vieraat kielet. Jottei homma olisi liian yksinkertainen, on tässäkin vaihtelua oppilaitosten ja yksityisten sekä valtion koulujen välillä, koulujen valinnaisissa aineissa on myös suuria eroja. Opintojen lopuksi opiskelijat ottavat osaa valtakunnallisiin kokeisiin ( ÖSS), joiden tulokset määrittävät tulevia yliopisto-opintoja.

Ammattiin valmentavia kouluja ( Meslek liseleri) taas ovat mm. turismin alan ja teknisen alan koulut, näistä valmistutaan suoraan työelämään kokeiksi, tietokonealan asiantuntijoiksi, teknikoiksi sekä palvelemaan laajaa turismin ja kaupan alaa. Ammatilliseen koulutukseen yritetään panostaa Turkissa, osissa anatoliaa ja itää on käynnissä tällä hetkellä pilottihankkeita, jolla ammatillisen alan tasoa pyritään parantamaan ja saamaan oppilaita kiinnostumaan näistä kouluista. Ammatillinen koulutus on tärkeää Turkissa, jonka kehittyvä talous tarvitsee jatkuvasti motivoituneempaa ja ammattitaitoisempaa väkeä. Ammatillisten koulujen pariin kuuluvat myös Imam Hatip eli imaamikoulut, näistä valmistuu nimensä mukaisesti imaameja mutta myös uskonnonopettajia, kouluissa opiskelee myös tyttöjä vaikkeivat he imaameina voi toimiakaan. Nämä koulut erotettiin valtionkoulutuksen piiristä 90-luvun lopussa, koulu-uudistuksen myötä ne palautettiin viime vuonna takaisin entiseen asemaan osan kansasta vastustaessa hanketta.

Oppisopimuskoulutus on melko suosittua Turkissa, koulutuksen kesto vaihtelee 2-4 vuoteen riippuen alasta, tämän lisäksi valtio järjestää kursseja eri aloille ajoittain, ne on suunnattu henkilöille, joilta puuttuu koulutus tai jotka ovat syystä tai toisesta keskeyttäneet aikoinaan opintonsa. Turkissahan on perinteisesti seurattu isän jalanjälillä - suutarin, räätälin, hitsarin, vihanneskauppiaan, kalastajan jne. ammatti on periytynyt suvussa, nykyisin huomaa monien pienien ammatinharjoittajien laittavan lappua lopullisesti luukulle kun entinen usta eli mestari siirtyy eläkkeelle, monia nuoria kiinnostavatkin muut jutut.

Kesäkoulujen, tarhojen ja kurssien mainoksilta on mahdoton välttyä.

Turkissa toimii reilut sata 100 valtion yliopistoa ja noin 60 yksityistä, on selvää että yliopiston nimellä, josta valmistuu on väliä, kuuluisimmat ja tasokkaimmat sijaisevat Istanbulissa. Lääkärin vastaanotolla moni vilkaisee ensin diplomit seinällä ja huokaisee helpottuneena jos lääkäri on valmistunut hyvämaineisesta yliopistosta. Opinnot kestävät yleensä 4 vuotta, poikkeuksena lääkärit, eläinlääkärit ja hammaslääkärit, joiden opinnot ovat vuoden tai kaksi pidempiä. Ammattillisista kouluista on mahdollisuus jatkaa yliopistoon, jos läpäisee pääsykokeet  tai ammatilliseen korkeakouluun ( Meslek Yüksek okulları), jossa opiskellaan 2 vuotta.

Meillä on tietysti kotona jo mietitty tytön opiskeluja moneen kertaan vaikka neiti on vasta reilu 2-vuotias, viimeistään 3-vuotiaana haluamme laittaa hänet tarhaan, moni anaokulu eli kouluun valmentava tarha on jo osittain oppimista varten, erityisesti yksityisellä puolella on useita harrasteita ja opetuksen omaisia aineita, balettia, shakkia, biologiaa, musiikkia ja kieliä, päässä alkaa pyöriä näiden koulujen esitteitä ja nettisivuja selaillessa, kolmevuotiaita laboratoriossa tai vieraan kielen tunnilla, mitä ihmettä? Minulla ja turkkilaisilla vanhemmilla on ihan erilaiset odotukset tarhalta.

Miksi muutimme nykyiselle asuinalueelle, on myös osittain koulumahdollisuuksien vuoksi, Karşıyakan alueella on hyvässä maineessa olevia valtionkouluja. Valtionkouluissa ja yksityisissä on ystäviltä ja tutuilta kuullun mukaan puolensa, molemmissa, näillä näkymin neiti aloittaa ainakin alkuun opintonsa valtion oppilaitoksessa, ihan tavallisten talliaisten seurassa, ajan kanssa katsotaan miten homma etenee ja onko jossain vaiheessa syytä ja mahdollisuuksia siirtyä muualle. Ökysummia meillä ei ole aikeita eikä mahdollisuuttakaan maksaa yksityisistä laitoksista, ajatus että lapsi kasvaa ökylasten keskellä ei myöskään viehätä, jonkunlainen kultainen keskitie olisi löydettävä tässäkin asiassa. Vaikka valtion koulut ovat maksuttomia niin sinnekin maksetaan yhtä jos toistakin maksua, milloin ilmastoinnista ja toisinaan siivoamisesta. Kouluruokailua ei Turkissa ole vaan oppilailla on eväät mukana, toisinaan ostavat kanttiinista välipalaa, jotkut onnekkaat käyvät kotona syömässä.

Turkissa koulu on työtä jo pienestä asti, on paljon koulutehtäviä ja kokeita, lapsilta vaaditaan paljon ja monilla vanhemmilla on myös tapana vaatia paljon kouluilta ja opettajilta, mitä suuremmat koulumaksut, sitä laajemmat valinnaiset aineet ja vaativammat vanhemmat. Politiikkojen ja rikkaiden lapset lähetetään usein ulkomaille opiskelemaan, pääsääntöisesti Amerikkaan, jotkus Sveitsiin tai Englantiin. Yksityisissä kouluissa taso ei välttämättä vastaa hurjia lukukausimaksuja mutta monissa kouluissa solmitaan suhteita ja työpaikanhaussa diplomissa pönöttävä opinahjon nimi on liian usein tärkeämpi kuin taidot.

Turkin koulujärjestelmästä kiinnostuneen kannattaa vilkaista paikallisen opetusministeriön vuoden 2012-2013 julkaisua:
http://www.meb.gov.tr/english/minister.html
 
EDIT: Kiitos Karoliinalle From Karoliina blogiin, joka lukaisi tekstin läpi ettei ole asiavirheitä!

Kommentit

  1. Tästä aiheesta on aina mukava keskustella! Turkissa koulujen tasosta kun ei oikein ikinä tiedä. Itse olen tällä hetkellä 20-vuotias naikkonen Suomesta, olen asunut 7-vuotiaaksi asti Turkissa (isäni on turkkilainen), eli ehdin käydä ensimmäisen luokan siellä. Nyt lukion päätyttyä olen ehtinyt olla muutaman vuoden työelämässä, mutta hinku yliopistoon opiskelemaan on kova. Kuitenkin myös samaan aikaan haluaisin jo kovasti muuttaa takaisin Turkkiin. Tässä vaiheessa saan usein ihmetteleviä katseita, "mitä, miksi et opiskelisi Suomessa, hyvä ja ilmainen koulutus?", mutta eihän sitä ole helppo ymmärtääkään jos ei Turkissa ole asunut. :) Järkevästi ajatellen Suomessa opiskelu olisi järkevintä, kun Turkissa yliopisto-maksut voivat kivuta taivaisiin eikä opetus ole silti välttämättä aina laadukasta. Saa nähdä mihin suuntaan tästä lähdetään, kiitos mukavasta postauksesta!

    -Merve

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmarran sinua ihan hyvin, on meiltakin kyselty miksette muuta Suomeen tytön koulun vuoksi, jokainen tekee valintansa mutta hyvaan elaman summa koostuu meille muustakin kun koulun tasosta, toisaalta Turkissa on monia muita hyvia puolia miksi lapsen kasvattaminen taalla on ainakin meidan nakökulmasta parempaa taalla. Mutta mieti tosiaan tarkkaan minka yliopiston valitset, Suomessa koulutuksen taso on parempi ja se on tasalaatuisempaa, toisaalta hyvasta yliopistosta Turkissa valmistuessasi, työmarkkinat Turkissa ovat auki, kielitaito on iso plussa ja avaa mahdollisuudet työskennella kv. yrityksissa. Toivottavasti löydat sinulle sopivimman vaylan opiskeluissasi!

      Poista
  2. Voi, kylläpä Suomessa on helppoa elellä ja olla vanhempana. Kunpa tämä demokratia vain säilyisi.

    Sinun blogiasi on todella mielenkiintoista seurata, pitkiä seikkaperäisiä esittelyjä eri asioista. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut Marjatta, Suomessa ei tarvitse pohdiskella ja laskeskella palkkojen riittavyytta lapsen opiskelun takia, kaikki koulut ovat siella hyvia ja opetus tasokasta, kiitos!

      Poista
  3. Katselemme kyllä hieman ihmeissämme yliopisto-opintojaan suorittavaa ystäväämme, jonka tentit on edelleen monivalintatehtäviä. Rastia ruutuun ja tentit selvittää jopa alle puolessa tunnissa. Ei siis ole ihme Turkissa, että lukion käyneen ja jopa yliopistossa opiskelleen on mahdotonta kirjoittaa kunnollista esseetä. Sitä ei ole välttämättä koskaan odotettu häneltä. Paremmissa yliopistoissa on toivottavasti toisin, joskin senkin huomaa, että rahalla saa hyviä numeroita. Meidänkin on erikseen pitänyt yksityiskoulussa käyvien lapsiemme opettajalle huomauttaa, että "haluamme oikeasti tietää miten lapsella menee, emmekä halua hyviä numeroita vain sen vuoksi, että me vanhempana pysymme kouluun tyytyväisenä." Eli, en ole pahoillani lasteni siirtämisestä suomalaiseen koulujärjestelmään opintojen puolesta. Sosiaalisen puolen suhteen olen siitä sen sijaan lähes kauhuissani:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naiden yliopistojen tasoissa taitaa olla huimia eroja Turkissa, ainakin nain olen itse sivusta seuranneena ymmartanyt, eika niilla vahan huonompien yliopistojen diplomeillakaan taida olla kovin paljon arvoa työmarkkinoilla? Olen kuullut jarkkyja juttuja ystavaltani, jonka aiti on yksityiskoulun opettaja, seka piloille hemmotelluista lapsista etta kamalista vanhemmista, on siina tasapainotteleminen kaikkien halujen valilla. Ihan varmasti koulutus on hyvaa Suomessa ja eiköhan siihen muuhunkin totu ajan kanssa, yllatyksena voi tulla ehka lapsillekin etta taalla lukioikaisetkin ovat viela lapsiksi luokiteltavia kun taas Suomessa lukiolaiset ovat jo aikuiskastia.

      Poista
    2. Minä tungen vielä tänne väliin kysymään Mineltä, mitä tarkoitat tuolla, että olet sosiaallisen puolen suhteen kauhuissasi. Niin moni puhuu siitä, että Suomen kouluissa ei kasvateta sosiaaliseksi, vaan korostetaan vain akateemisia arvoja. Minä olen ollut huomaavinani siinä kyllä suurta kehitystä. Mutta kun kuuntelee vaikka amerikkalaisen kadulla asuvan kulkurin haastattelua, niin huomaa, että he osaavat puhua. Tiedän, että heillä kouluissa esiintyminen ja väittelyt yms ovat hyvin tärkeitä. Kiinnitetäänkö Turkissa opetusssunnitelmissa erikseen huomiota sosiaalisuuteen vai ovatko turkkilaiset jo perimältään osallistuvampia suomalaisten tuppisuiden rinnalla?

      Poista
    3. Minakin tungen tanne vaikka toivottavasti Mine tulee viela vastaamaan, hanella on tietoa kun on useamman lapsen koulutieta Turkissa seurannut. Turkkilaiset kylla kasvatetaan tahan sosiaalisuuteen ihan jo kodeista kasin, se tulee ikaankuin itsestaan yhteisöllisessa kulttuurissa ja olen tavannut valtavan maaran turkkilaisia, jotka ovat sosiaalisesti aarimmaisen lahjakkaita huolimatta taustoista, kodeista tulee jo sellainen kulttuuri etta sosiaalisuus, itsensa esiin tuominen ja keskinainen vuorovaikutus ryhmassa on tarkeaa. En tieda tarkoittiko Mine sitten myös sita mutta ainakin itse ajattelisin etta kun on Turkissa aloittanut koulutaipaleen ja se vaihtuu Suomeen niin eteen tulee myös suuret erot lapsen rajoissa, Turkissa auktoriteetteja edelleen kunnioitetaan ja lapset kiertavat vanhempien mukana kylassa viikonloppuina viela lukiolaisinakin eivatka omilla teillaan.

      Poista
  4. MIelenkiintoista luettavaa. Miten tuo kielenopiskelu, voiko opiskeltavan kielen valita ihan vapaasti? Mitä vieraita kieliä siellä tavallisimmin opiskellaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensa valtionkouluissa on vieraana kielena englanti, joissakin on mahdollista opiskella ainakin saksaa, yksityisissa kouluissa on sitten mahdollisuus laajempaan kielivalikoimaan, saksa, ranskaa tai espanjaa. Nykyisin arabia on tullut kouluihin valinnaiseksi aineeksi, arabian kieli on siita hyödyllinen etta talla hetkella sen osaajille tuntuu olevan mukavasti töita tarjolla ja sen kaannöksista maksetaan mukavasti. Sitten tasosta: mun miehella oli aikoinaan keskikoulussa eng.opettaja joka ei osannut englantia, ei siis juuri ollenkaan! Han ja osa muista luokkalaisista kavi sitten tutun luona tukiopetuksessa etta oppivat jotain, ystavani lapsi taas lukion aloittaessaan oli tosi hyva englannissa, koska opettaja (valtion)koulussa oli ollut tosi hyva ja osa luokkalaisista taas taysin tasosta jaljessa vaikka tulivat yksityiselta puolelta, eli naita opettajia on joka lahtöön ja eri tasoisia.

      Poista
  5. Sinä Petra valitset niin mielenkiintoisia aiheita. Tällainen kirjoittelu vaatii aikamoista taustatyötä. Kun minulta menee muutama minuutti lukaisuun, niin sinulta on voinut mennä tuntikausia tai enemmänkin koko prosessiin. En ole varmaankaan ainoa joka arvostaa työmääräsi. Kiitos sinulle ja toivon että jatkat vaikka maksutonta työtä tämä sinulle taitaa olla. :(
    Olen täällä Kanadassa kuullut turkkilaisten yliopistossa opiskelevien maininneen, kuinka opiskelemaan pääsy on helpompaa täällä kuin Turkissa. Itse opiskelu onkin sitten toinen asia. Opiskelun kunnialla loppuunsaattaminen ja diplomin ja tittelin saanti on Turkkia vaikeampaa kun vaatimustaso on kovempi.
    Meille on tullut parikin hyvää tilaisuutta muuttaa Turkkiin, mutta lasten opintojen vuoksi emme ole sitä tehneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tarja, tamankin taustatyön tekeminen oli mielenkiintoista silla kylla tata asiaa on tullut tutkittua ja hutkittua tytön koulutusta miettiessa, kiitos sinulle kiitoksista! Hyvissa turkkilaisissa yliopistoissa on paljon työta ja kilpailu kovaa eli kylla siella ihan hartiavoimin tehdaan töita, Turkissa taso vaihtelee paljon ja koulu voi olla aika stressaavaakin. Unohdin mainita taman postauksen yhteydessa suuret kiitokset From Karoliina blogin Karoliinalle, joka lukaisi taman postauksen lapi kun on työn puolesta tietoa alasta!!!!

      Poista
  6. Mielenkiintoinen teksti taas Petra :) Kyllä nämä asiat on nyt mietityttäneet viimeaikoina meitäkin vaikkei meillä lapsia vielä olekaan. Keskustelumme asiasta mieheni siskon kanssa jolla on kaksi poikaa. Minulle tuli yllätyksenä kuinka valtavan suuret yksityisten koulujen lukukausimaksut todellakin ovat.. Täällä Alanyassa hän maksaa 10-vuotiaan poikansa lukukausimaksuna tosiaan 20 000 liiraa vuosittain, huhhuh!

    Alanyahan on myös todella pitkään ollut turistikohde ja minua edelleenkin hämmästyttää kuinka joidenkin minun ikäisten ja nuorempienkin englannin kielen taito on useimmiten todella heikko. Syy löytyy varmasti opetuksen tasosta koulussa sekä piireistä joissa liikkuu siinä mielessä, että jos turistien kanssa on tekemisissä niin kielitaito on myös varmasti parempi.

    Tässä koulutusmielessä olisi siis ehkä järkevämpää muuttaa Suomeen. Olisi halvempaa ja ehkä laadukkaampaakin opetusta. Mutta kyllä meilläkin vaakakupissa painaa niin paljon muutkin asiat, että Turkkiin jäämme lapsemme kasvattamaan. Koskaan ei elämästä tiedä, mutta kyllä tämä on tavoitteena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tama koulukysymys on varmaan yksi vaikeimmista monen ulkomaalaisen kohdalla Turkissa, sita pyöritellaan joka kantilta ja eihan se miksikaan muutu etta Suomessa koulutuksen taso on parempi kuin taalla. Toisaalta kaksikielisen mahdollisuus menna Suomeen myöhemmin opiskelemaan on olemassa, ehka lukioon tai myöhemmin yliopistoon, siitakin syysta sen suomenkielen opettaminen on minusta tosi tarkeaa. Elama koostuu tosiaan muustakin kuin vain opiskelupaikasta, on niin paljon muita aspekteja ja asioita jotka sitten johtavat ihmisen tiettyyn työhön tai toiseen maailman kolkkaan joten meillakin vaakakupissa painaa muutkin asiat ja tarkoitus on laittaa tyttö kouluun taalla. Kielitaidossa on tosiaan tosi paljon vaihtelua turkkilaisten keskuudessa. Lukukausimaksut yksityisissa on kovat ja tuo 20 000 tl ei ole edes ihan kauheen kallis.....

      Poista
  7. Kommentti kommentista ; ) Satuimme tekemään postauksen samasta aiheesta! Ulkosuomalaisena äitinä ei voi olla vertaamatta miten asiat ovat kotimaassa. Minulla ei ollut koskaan mahdollisuutta edes ajatella Suomeen muuttoa lasten kanssa, monestakin syystä. Usein kyllä katselin ja kuuntelin kateellisena sukulaislasten eskaritarinoita tai myöhemmin valinnanvapautta jatko-opinnoissa...!

    Turkki tuntuu olevan vielä äärimmäisempi kuin Irlanti. Onkohan siellä mahdollisuutta pönkittää halvempien koulujen tasoa itse, kotiopetuksella, tai lisätunneilla? Ainakin Irlannissa monet selviävät huonommista kouluista ottamalla "grinds"-iltaopetusta - yleensä jonkun toisen koulun opettajilta jotka tekevät siitä lisätienestiä. Kaikki tuntuu olevan rahasta kiinni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska yhteensattuma :) Meilla on joskus pohdittu Suomeen muuttoa mutta kylla me tanne vaan olemme lopulta paatyneet. Turkissa tama luokkayhteiskunta on varmasti viela kovempi kuin Irlannissa, taalla kaytetaan kotiopetusta ja lisatunteja tosi paljon, niita antavat juurikin opettajat ja yliopisto-opiskelijat, ilmoituksia on netissa ja lyhtypylvaissa, milloin missakin, sitten on suositut dershanet eli lisaopetuskoulut, joita on myös tosi paljon mutta ne ovatkin nyt lakkautusuhan alla, saas nahda kuinka kay...

      Poista
  8. Olen kanssa kuullut hyvää Karsiyakan valtionkouluista. Luulen että laittaisin itsekin ala-asteella valtionkouluun jos siellä olisimme. Perhellä on mielestäni iso osa lapsen oppimisessa ala-asteella, ja lisäharrastuksista maksaminenkaan tuskiin rikkoo pankkia samalla tavalla kuin yksityisen koulun lukukausimaksut. Istanbulissa ajatus yksityiskoulusta oli liian houkuttava kun lapsi olisi voinut samalla oppia suomea, turkkia ja englantia äidinkielen tasolla ja koulu olisi ollut suht lähellä kotia. Olinkin jo valmis laittamaan lapsen sinne, mutta päätimme kuitenkin tehdä lopun kahden maan välillä seilaamiselle niin säästyvätpä nekin rahat johonkin muuhun. Lapset voivat viettää lomat Turkissa ja läksyjä on toistaiseksi voinut tehdä pitkälti suomeksi ja lukeminen ja kirjoittaminen tulevat hitaasti perässä joten eiköhän tämä tästä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit