Töitä, kiitos

Olen ollut aktiivisena työnhakijana nyt kolmisen kuukautta, hakemuksia on lähetelty sinne ja tänne mutta mitään mielenkiintoista ei ole ilmaantunut. Olen paikallisille työmarkkinoille hieman liian vanha ja vähän liian ulkomaalainen, suurin miinus on kuitenkin oikeiden suhteiden puuttuminen, niitä linkkejä kun vasta ollaan luomassa vuosi muuton jälkeen. Kolme kotiäitivuotta menivät ilman suurempia paineita tulevaisuudesta tai työllistymisestä, kotona olo oli kivaa ja päivät soljuivat tytön ohjelman mukaan. Mies piti toisen kesän vapaata työpaikan vaihtojen välissä ja viime kesä kului hyvin alhaisella työmäärällä, takana on siis ainakin reippaasti perheen yhteistä aikaa. Tilipussi ei aina kiitellyt mutta valintoja ei kaduttu.

Yritys on kovaa. Espanjan kurssi 150 tl/kk, tarjolla on myös muita preppauskursseja, putkimiehen palveluita ja lastenhoitoapua. Ilmoituksia on lyhtypylväissä, metrotunneleissa ja tietyömaaaidoissa.
Tytön tarhaanlähtö oli lopullinen nykäisy siihen suuntaan, että kotiäiteilyä on saatu tarpeeksi ja töitä olisi löydettävä. Työpaikan etsinnässä on muutama mutta, kuten tunnettua, paikallinen yhteiskunta ei ole kovin voimakkaasti panostanut äitien työllistymisen helpottamiseksi. Valtion tarhat pienille ovat puolipäiväisiä, koko päiväinen työ vaatii siis yksityisen tarhan, joka maksaa aikalailla valtionpuolta enemmin ja palkan on siis oltava sen mukainen. Lastenhoitajaa en haluaisi ottaa, sillä tarhan ympäristö on mielestäni virikkeellisempi ympäristö. Puistossa tavatut lastenhoitajat eivät juuri vakuuta, kyllästyneinä ja väsyneinä vauhdikkaiden tapausten perässä juoksentelu ei huvita, keinua keinutetaan samalla tuolilla istuen ja voisin kuvitella telkkarin olevan monien lastenhoitajien pelastus.

Kotimatkalla tarhasta voi syöttää puluja.
Olen tehnyt erilaisia töitä elämässäni mutta nyt yritän etsiä paikkoja, joissa voisin käyttää omia vahvuuksiani ja samalla nauttia työstä, osa-aikainen duunikaan ei olisi poissuljettu, vuorotyöt ja iltavuorot eivät sen sijaan sovi. Se sulkee pois suurimman osan hotelli- ja lentokenttäalan töistä. Olen hakenut töitä, joissa voisin käyttää kielitaitoani ja aiempaa kokemusta hyväksi. Opastyöt ovat hieman ongelmallinen yhtälö, viikon tai kahden opastusta varten tarvittaisiin kotiin lastenhoitaja ja omat yksityiset opastukset freelancerina taas vaatisivat virallisen oppaan paperit, joka onkin pidempi prosessi. Käännöksiä olen jonkun verran tehnyt mutta ilman virallisen kääntäjän tutkintoa olen käännöstoimistojen armoilla, jotka taas verottavat välistä isot summat ja maksavat kääntäjälle melko huonosti.

Tarhan askarteluja varten käynti kirjakaupassa tai sekatavarakaupassa on lähes viikottainen.
Tiedän, että olen ollut työnhaussa vasta vähän aikaa mutta samanaikaisesti olen jo suunnitellut kuinka työllistäisin itseni, ellei töitä löydy. En kaipaa työhöni menemistä konkreettisesti työpaikalle, työkavereita ja rutiineja, päinvastoin tekisin mielelläni töitä kotoa käsin tai palloilisin siellä täällä töiden mukaan. Mies pystyy joustamaan työvuoroistaan ja tarkoitus olisi pitää tyttö nyt ainakin tämän vuoden puolipäivätarhassaan. Tarhalaisen elämään tottuminen on vasta aluillaan ja uudet kaverit ja opettaja ovat tytölle tärkeitä, toiseen tarhaan siirtäminen tuntuisi aika ikävältä.

Meillä on syksy!
Tarvittaessa mies tekisi vain iltatöitä ja minä päivähommia, haut ja viennit ajotettaisiin sen mukaan. Tarvittaessa palkattaisiin iltapäiväksi kotiin hoitaja, joka auttaisi samalla siivouksessa. Samalla hoituisi talven aikana odottava flunssarumba, kun jompikumpi vanhemmista olisi aina kotona. Hätätapauksissa soitettaisiin Espanjan mummi ja ukki apuun.

Tällä hetkellä tuntuu järkevimmältä keskittää osa omaa aikaa itsensä työllistämisen suunnitteluun, tutkia toiminimen käyttöä Turkissa, verotusasioita, työstää mahdollisia palveluita ja tehdä suunnitelmaa kuinka toimia. Käyn läpi päivittäin työpaikkailmoitukset mutta rimaa en aio kauheasti laskea ja hakea ihan mitä vaan, suhdeverkosto kehittyy ajan kanssa eikä hötkyily auta asiaa. Ihan mitä vaan tarkoittaa myös rahallista ansiota ja puntaroin aika tarkkaan palkasta miinustettavien menojen ja ajankäytön yhtälön. Mistä summasta on järkevää uhrata suurin osa viikosta aamusta iltaan töissä ja mikä summa olisi tyydyttävä oman toiminnan pyörittämiseen. Teen tällä hetkellä etätyönä pientä sälää, joka ei ole kovin vaativaa mutta ihan antoisaa. Viikot rullaavat aikamoista vauhtia ja pitkän työviikon sovittaminen arkeen tuntuu hurjalta, missä välissä silloin ehtii hoitaa tytön tarhan tarvikehankinnat ja muut osallistumista vaativat hommat, kuntoilla, nähdä ystäviä ja olla perheen kanssa?

Kommentit

  1. Toivotaan että löydät töitä ja hyvän hoitopaikan! Ei se näinä aikoina ole helppoa missään. Minulla ei ole enää pieniä lapsia, mutta sitten alkaakin varmaan ikä (47v) olla jo esteenä kun ei töitä löydy...
    Mutta onneksi sitä tulee pienellä toimeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Matkatar tsempeista! Ei ne suuret tulot vaan pienet menot, niin se on meillakin :)

      Poista
  2. Tsemppiä kovasti työn löytämisen kanssa! Toivotaan, että kaikki menee oikeille raiteilleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mama D, nain toivotaan ja siihen vahvasti uskoen!

      Poista
  3. Hyvältä ja fiksulta kuulostaa pohdinnat ja suunnitelmat! Omista työnhauista on kulunut jo kauan aikaa mutta jonkun vuoden päästä se on taas edessä minullakin. Työnhaku on oman kokemukseni mukaan aika stressaavaa, ja hankalaa on suunnitella elämää kun ei tarkkaan tiedä milloin ja miten asiat järjestyy. Mutta sinä olet selvästi liikkeellä hyvällä asenteella! Se on paljon se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylla se vahan stressaavaa tosiaan on, toisaalta aiemmin olen hakenut töita itsekkaammin kun ei ollut viela lasta, nyt joutuu ottamaan huomioon eri asioita ja työ ei olekaan se elamaa maaraava asia. Olen myös selkeasti eri sukupolvea kun edeltajat, en koe työta minua maarittavana tekijana vaan toisinpain. Sulla on siella omaa työsarkaa pyöritettavana varmasti aikalailla.

      Poista
  4. Kyllä varmasti jotain töitä löytyy ja tulee vastaan kun on tullakseen. Itse tulisin hulluksi kotona töitä tehdessä, on pakko olla joku toimisto, jonne mennä, muuten en saisi mitään aikaiseksi. Näin jälkikäteen ihmettelen, etten tullut hullummaksi Barcelonan tyhjinä kuukausina..

    Hieno toi uusi banneri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minakin ajattelin ennen noin, vuosikausia jatkuneiden epasaannöllisten töiden jalkeen oli unelma paasta saannölliseen toimistyöhön kunnes tajusin etta se ei nimenomaan ole minun juttu, vaihteleva sillisalaattiduuni, mielellaan kotoa kasin olisi unelma, nyt niista unelmista pitaa vaan tehda totta!

      Poista
    2. Kiitos bannerikommentista Annika, mun pitikin kysya etta tykkaattekö?!

      Poista
  5. Onnea työnhakuun! Uskon vahvasti, että sinun kielitaidollasi ja työkokemuksellasi löytyy töitä. Suhteet ovat kyllä Turkissa a ja o. Valitettavasti näin näyttää olevan Suomessakin viimeaikaisten uutisten perusteella.
    Noista tuoleista: IHANIA, kelpuuttaisin ne kaikki yhdessä ja erikseen meille:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minakin uskon, kiitos sinulle! Toivotaan etta löytyy oikeanlaisia töita, jos olisin työnhaussa ilman lasta ja perhetta niin kriteerini olisivat varmaan toiset, mika olisi tehdessa iltavuoroja tms. matkatyöta vaativaa mutta nyt itsellakin on tietyt kriteerit joten niiden kohtaaminen työnantajan kanssa onkin aika haasteellista....Eikö ole ihania tuoleja, rakastan tata turkkilaista menoa kun kaduilla saattaa törmata milloin mihinkin ihaniin 'romuihin' ja nakyihin!

      Poista
  6. Onnea työnhakuun! Saako muuten Turkissa työttömyyskorvausta? Entä tuetaanko lapsen hoitamista kotona mitenkään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Työttömyyskorvausta saa 9kk, mutta sen saamiseen on oltava töissa tietty aika, palkka vaikuttaa korvauksen suuruuteen eika se koskaan ylita minimipalkkaa, joka on talla hetkella vajaa 800 tl/kk. Lastenhoitoa ei valtio tue kotona millaan tavalla, kotiaitien on nykyisin mahdollista kerryttaa elaketta maksamalla tietty maksu elakekassaan.

      Poista
  7. Toivottavasti löydät mieluisan työn! Sinulla on kuitenkin kansalaisuus, hyvä kielitaito ja pitkä kokemus Turkista joten on paremmat mahdollisuudet kuin monella muulla ulkomaalaisella. Itse en ole koskaan ollut täällä töissä vaan kotiäitinä, joskus mietin että olisi mielekästä tehdä joku päivä jotain muutakin. Saa nähdä sitten olisiko itsensä työllistäminen mahdollinen vaihtoehto.

    Suomessa menee muuten monet valtion virat kuten muutkin työpaikat ihan suhteilla, laitetaan vaan hakuun kun niin täytyy lain mukaan tehdä vaikka tiedetään jo kuka valitaan ja joskus menee vastavalmistunut vuosikymmenien työkokemuksen omaavien ohitse. Suomessa siitä voi sentään valittaa mutta valitusprosessi voi kestää vuosia eikä välttämättä johda mihinkään. Turkissa taas myönnetään ihan ääneen että suhteet vaikuttaa mutta mitä olen kuullut, valtion virkoihin haku on aika reilua kun osallistutaan KPSS-kokeeseen ja suuri merkitys on pisteillä. Eipä taida olla Suomessa vastaavaa.

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naen talla hetkella itsensa työllistamisen aika houkuttelevana jos se onnistuu, oman työajan jonkunlainen saately ja itsensa herrana oleminen on aika luksusta kun vertaa turkkilaiseen hierarkiseen työmaailmaan ja monella alalla tehtaviin pitkiin paiviin.

      Tuo on muuten varmasti ihan totta, olen nahnyt sen itsekin, omin silmin, kylla ne työpaikat monesti menee suhteilla ja laitetaan tosiaan vain hakuun lain takia vaikka työntekija on jo valmiina. KPSS-kokeen pisteet on nousseet aika huimiksi viime vuosina mutta tietylla tavalla se tosiaan laittaa hakijat samalle viivalle, on se kylla stressaavakin ja ellei sita lapaise on vahan kuin kakkosluokan hakijana.

      Poista
  8. Ihania tuoleja..kuin 4 elamaa, 4 tarinaa..:) Toivon sulle sydamestani, etta loytaisit itsellesi sopivan ja mieluisen tyopaikan,..tyon, jota on ilo tehda..:) Vaikeaa Italiassakin, muut kerkee kohta elakkeelle, kun ma viela etsin vakituista tyopaikkaa..;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ma naen ihan samat asiat noissa tuoleissa, 4 elamaa ja 4 tarinaa ja tavallaan kuvaavat tata Turkkia kaikessa erilaisuudessaan niin hyvin. Kiitos Leila lampimista ajatuksista, työ jota on ilo tehda on juuri etsinnan alla, nyt olisi aika löytaa miellekkyytta. Mun entisen työpaikan kolleega paasee 45v. elakkeelle etta ihan tuota tassa itsekin siina iassa ollaan....apuva!

      Poista
  9. Kiva uusi ulkoasu! Ja mitä töihin tulee, ei muuta kuin hirmuisesti tsemppiä. Kai sitä pitää uskoa, että elämä kantaa ja asiat lopulta järjestyy jotenkin. Niinhän ne sanoo, että ne ruuhkavuodet alkaa vasta sitten kun äiti lähtee töihin. Eli yritä nauttia vielä siitä mitä on jäljellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Helena! Ma en jotenkin haluaisi kokea niita kauheita ruuhkavuosia vaan ottaisin mielellani jonkunlaisen pehmean laskun tai typistetyn ruuhkavuosisuunnitelman....tasta syysta sita omaa jotain tassa yritan saada aikaan ettei tarvitisi tehda pitkaa työviikkoa ja nakottaa papereiden pyörityksessa 8-18 ma-pe....

      Poista
  10. Mä olin kotona melko tarkkaan kuusi vuotta. Työelämään palaaminen - edes osa-aikaisesti, se kolme työpäivää viikossa - oli vielä paljon haastavampaa kun osasin kuvitellakaan.

    Ne kolmen lapsen aikataulut ja koulujutut piti silti hoitaa, L ei ollut ikinä ollut missään tekemisissä lasten koulujuttujen kanssa kun mä kotiäitinä olin hoitanut koulut, terapiat, lääkärit ja harrastukset.

    Aikaa se totuttelu on vienyt ja vihdoinkin nyt kun töitä on takana 7kk alkaa tuntua siltä että tää juttu toimii ilman että mä unohtelen asioita ja olen koko ajan aivan tolkuttoman väsynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella ja lisana lapsia, jotka vaativat erityista huomiota eika sun työkaan ole ihan helpoimmasta paasta. Ja mina panikoin yhden talliaisen kanssa....katotaan mita tasta kehkeytyy!

      Poista
  11. Minäkin tsemppaan. Onhan se iso asia, niin taloudellisesti, kun ihan muutenkin. Alan vasta nyt itse käsittämään, että mikä onni minulla oli myötä, kun sain heti oman alan töitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Mine! Ma en edes tieda mika mun ala enaa on, tavaan siis työpaikkailmoistuksia siihen tyyliin vahan laidasta laitaan, ellei olisi lasta ja perhetta niin hyppaisin samantien takaisin oppaaksi mutta perheen kanssa se ei tunnu mielekkaalta eika jarkevalta, siita syysta sitten toivoisin löytavani jotain joka sattuu minulle, työnantajalle ja sopii kuvioon, siinapa onkin yhtalö!

      Poista
  12. Toivotaan , että löytyy töitä. Sain itse vapaaehtoistöitä täältä Kiinasta ja se käy hyvin. On jotain tekemistä ja kontakteja tässä isossa kaupungissa. Kansikuva on hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnittelut, kuulostaa kivalta, kerro tarkemmin blogissa jos haluat! Toivotaan etta löytyy jotain jossain vaiheessa.

      Poista
  13. Joo, komppaan ihan taysilla. Tyonhakeminen on todella stressaava varsinkin kun on niin monta liikkuvaa palaa ilmassa, lapsi, taloudelliset asiat, sopiva palkka, ajankaytto, mies usein reissussa ja niin edelleen... Tsemppia :)
    Kati http://wanderlustmanaged.wordpress.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nain on, jos ei olisi naita liikkuvia osia niin olisin mita todennaköisemmin jo töissa, toisaalta noista liikkuvista osista en montaakaan vaihtaisi työhön :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit