Selitä Turkki

Olen viimeisen reilun 3 vuoden aikana kirjoittanut blogissa turkkilaisista tavoista, ruuista, miehistä ja naisista, perhesuhteista, uskonnosta, pelkotiloista, tarhasta, virastoista ja lukuisista muista turkkilaisen kulttuurin puolista. Olen kirjoittanut turkkilaisen olevan ystävällinen, puhelias, isänmaallinen, oikeuksiaan puolustava siisti ihminen, jolle perhe ja ruoka ovat elämän keskiössä. Toisessa tekstissä olen kuitenkin kertonut tavanneeni äkäisen kauppiaan ja turkkilaisen tuppisuun, olen kertonut kotiinsa piilotuvista paikallisista, jotka eivät halua sukua kyläänsä joka sunnuntai ja jotka kärsivät ihmisvilinässä, tilaavat netin kautta kaupasta ruuat koska eivät kestä sosiaalisia tilanteita. Olen kertonut naisista, jotka eivät osaa tehdä ruokaa ja miehistä, jotka parsivat lapsiensa sukkia. Selitä sitten Turkkia ja turkkilaisia.

Eipä näyttänyt yhtään turkkilaiselta, tokaisi äitini Karşıyakan ihmisvilinässä. Oma mielikuva turkkilaisista niin ulko- kuin sisäpuoleltakin on jo niin joustava että luulin monia suomalaisia turkkilaisiksi viime Suomen reissulla. Toisinaan suomen kielikin kuulosti ihan turkilta, puhuivatko ne mummelit citymarketin käytävällä turkkia? Turkkilaiset ovat pitkiä ja pätkiä, osa huomattavan vaaleita ja sinisilmäisiä tai punatukkaisia, osa taas tummia ja aamumetrossa puolella naisista on vaalennettu tukka. 


Turkkia on mahdoton selittää sillä yhden tarinan jälkeen tulee tilanne, joka vie pohjan siltä että turkkilainen on siisti, käyttää vähän alkoholia, on sosiaalisesti lahjakas, tekee hyvää kotiruokaa tai rakastaa sukuaan. Turkkilaiset ovat monissa asioissa niin kaukana ääripäitä, että välimatkan kurominen on täysin tuuleen heitetty ajatus. Konservatiivisia, tiukan uskonnollisia, vapaamielisiä, korkeasti koulutettuja ja köyhyydessä eläviä. Osa paikallisista on saanut koulutuksen useissa eri maissa, he puhuvat sujuvasti kieliä ja sukkuloivat muissa maissa omaa kulttuuriaan jopa sujuvammin. Toisaalta eteen tulee edelleen ihmisiä, jotka allekirjoittavat sormenjäljellään.

Turkki on monissa asioissa kaksijakoinen maa. Omaa kotia puunataan ja siivouksessa käytetään myrkkyjä, jotka tappavat taatusti jokaikisen elollisen olennon. Nenäliinat, karkkipaperit ja tölkit lentävät kuitenkin usein luontoon. Kotikadulle voi kantaa vanhan vessanpöntön, rakennusroinat, vanhat sohvat ja repaleiset aamutohvelit. Nykyinen naapuri on sisustanut parvekkeensa vanhoilla autonrenkailla ja rikkinäisillä hyllyillä. Tilastojen mukaan vain pieni osa turkkilaisista juo alkoholia mutta kaupunkien kortteleissa on lukemattomia pieniä kauppoja, joiden kaljakaapit huutavat usein tyhjyyttään iltaisin. Edellinen naapurinrouva otti tavaksi hakea iltarakınsa jäät meiltä koska unohti laittaa ne itse pakkaseen.

Turkkilaiset pitävät itseään palvelualttiina kansana ja usein ravintoloissa, kaupoissa tai kadunkulmissa saakin loistavaa palvelua ja apua. Muttei aina, vastaan tulee myös työhönsä tympääntyneitä kassaneitejä ja tarjoilijoita. Huonoa turkkilaista ruokaa en ole vielä saanut mutta ehkä sekin päivä koittaa. Lupaan kirjoittaa siitä sitten blogiini.


Kirjoitan jatkossakin huonotapaisista mutta ystävällisistä paikallisista, niistä pitkänhuiskeista koripalloilijoista, jotka eivät yletä kurkottaa kaupan hyllyille. Viittä kieltä puhuvista, joiden koulutustaso on alakoulu ja perheistä, joissa ulkopuolelta tuntuu että mies on perheenpää mutta tarkempi tarkastelu osoittaa voimasuhteiden olevankin toisinpäin.

Kahdesti vuodessa olen pyytänyt lukijoita esittämään juttutoiveita ja sen aika on taas. Laittakaa kommenttiboksiin mistä haluatte lukea. Ensi viikolla saatte lukea ainakin lomailuvinkeistä Izmirin alueelle. Vielä yksi reissu Kuşadaşıın ja sen jälkeen saan hetken aikaa muhineen projektini valmiiksi, siitä kuulette lisää ensi viikolla. Pysykää kuulolla. Nyt ulos ja terasseille, aurinko paistaa ja lämmöt nousevat taas +15 tienoille yöpakkasten ja sadeviikon jälkeen.



Kommentit

  1. Luin blogisi mielenkiinnolla, sillä olen vähän aikaa itsekin mietiskellyt Turkkia, senhän sinä tiedät. Aivan lyhyesti näkisin Turkin olevan kuin blogisi kuvan tuolit. Niin montaa sorttia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo blogin banneri on pysynyt pitkaan muuttumattomana koska minustakin se kuvaa niin hyvin Turkkia, siina jokainen tuoli edustaa omanlaista Turkkia.

      Poista
  2. Mielenkiinnolla odotan siis ensi viikkoa. Tästä postauksesta luin suurimman osan ääneen myös lapselleni, joka sitä kiinnostuneena jälleen kuunteli. Ja tänään eräälle vieraalle vauvalle kaupassa jutellessani ja veikeillessäni, ja isänsä sitä ehkä hieman huolestuneena katsellessa, mietin, että eipä varmaan Turkissa kävisi näin.

    Juuri eilen töissä mietin, että mitenhän siellä Petran lapsen päiväkodissa lasten syntymäpäiväjuhlat vietetään. En muista oletko siitä joskus kirjoittanutkin. Ja ylipäätänsä syntymäpäivien viettoa, onko siihen jotain yleisiä kuvioita siellä.

    Minusta sinä osaat hienosti nostaa esille mielenkintoisia asioita ja kirjoittaa niistä elävästi. Ihan varmasti siis seuraan blogiasi jatkossakin.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syntymapaivien vietto ei ole viela kovin vanha perinne Turkissa eika niita edelleenkaan vieteta monissa perheissa yhta suureellisesti kuin vaikka Suomessa, toisissa piireissa sitten mennaan nykyaan jo vahan liiankin överiksi. Taalla tarhassa muistetaan sankareita mutta mitaan sen suurempaa ei jarjesteta tarhalla. Kiitos Venla ja kiva kun jaksat aina kommentoida :)

      Poista
  3. Jännää nähdä mikä se projektisi on.Ruokajutut aina kiinnostavat,siis tori ym. sillä Turkissa on niin hyvä ruokaperinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Projektista ihan pian lisaa ja ruokajuttujen saralta aion aktivoitua kevaan aikana, torillekin pitaa taas menna katselemaan kameran kautta milta nyt nayttaa :)

      Poista
  4. Ruokajutut ovat aina mielenkiintoisia, kuten Jaelkin tuossa jo mainitsi. Ehka jotain Turkin vahemmistoista, kuten treskesseista tai armenialaisista ja heidan elamastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruokajuttuja yritan laittaa kevaan aikana hieman lisaa, vahemmistöista tiedan ikavan vahan ihan kaytannössa mutta katsotaan jos saisin jotain irti vaikka Izmirin keskustan kavelykierroksen kautta, siella on jonkun verran vahemmistöihin liittyvaa historiaa edelleen nakyvilla.

      Poista
  5. Ruokajutut kiinnostaa ja lisäksi kaikki turkkilaisesta kulttuurista kertovat jutut ja tietysti ihan se arkielämäkin kiinnostaa :)
    Tykkään blogistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruokajuttuja siis ja arkielamaa voisin postata aiempaa hieman reippaammin :) Kiitos Martta!

      Poista
  6. Mä kyllä tykkäisin lueskella teidän ihan tavallisesta arjesta, esim. se päivä teidän kanssa -postaus oli viimeksi todella kiva! Sen tyyppisiä arkijuttuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selva juttu, laitan vahan useammin arkijuttuja, tulossa on kevaan aikana ainakin vahan jotain kotijuttuja tahan uuteen asuntoon asettumisen suhteen :)

      Poista
  7. Mainio teksti! Huomasin joululomalla Euroopassa, että myös Sudania on hyvin vaikea tyhjentävästi selittää kun jokaiselle ehdottomalle totuudelle tuntuu löytyvän lukuisia poikkeuksia. Teki mieleni palata useampaan keskusteluun jälkikäteen lisäämään "toisaalta"-yksityiskohtia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, tallaisissa isojen erojen maissa joka asiassa on se toisaalta-kohta, sita alkaa helposti itse arsyyntymaan jos joku nakee taalla jonkun asian mustavalkoseina, kun aina löytyy se toinen puoli.

      Poista
  8. Thihih, tulee nyt Turkkia ikävä kun tätä lukee :D Toiveena olisi m.m. turkkilaisia reseptejä ja yleistä arkielämää suomalaisena Turkissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkkilaisia ruokajuttuja postaan siis lisaa ja arkielamaa myös :)

      Poista
  9. Turkki on kieltämättä ristiriitainen ja joka kerta siellä käydessä yllätyn, kun asiat ei olekaan niin kuin on ajatellut. Nyt uutena vuotena Istanbulissa yllätyin, kun Nisantasissa oli ihan samanlainen puistokalja/skumppa meininki kuin Suomessakin vähän ennen kuin vuosi vaihtuu. En jotenkin ollut osannut lainkaan ajatella, että Turkissakin. Jälkikäteen ajateltuna huomaan oman typeryyteni :)

    Minäkin tykkään lueskella ihan tavallisesta arjesta ja sun terävistä huomioista turkkilaisista ja turkkilaisuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on etta monesti turkkilaiset nahdaan tietynlaisina mutta Turkin sisalla on niin suuria eroja kaikkien asioiden valilla etta mitaan yksikantaista on vaikea sanoa, nuoria turkkilaisiakin on ihan laidasta laitaan. Viime lauantaina olin ystavani kanssa ulkona ja kun kavelimme kotia kohti Karşıyakan Bostanlilla pohdimme miten vahvasti juuri kyseisella alueella ihmiset tuovat esiin modernia lansimaisuuttaan, paljon enemmin kuin monissa Suomen kaupungeissa. Arkijuttuja ja huomioita tulossa tulevaisuudessakin, kiitos Riikka.

      Poista
  10. Minulle tuli mieleen kysyä minkälaisia näkemyksiä ja kokemuksia ja mielikuvia turkkilaisilla on läntisestä Euroopasta? Varmaan sekin niin monitahoinen juttu ja ihmisestä riippuva, että lienee vaikea yleistää...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet lansimaistuneet turkkilaiset ihanoivat lantista Eurooppaa, sen kulttuuria ja vapautta. Toisille sitten taas Turkin lansimaalaistuminen on ollut liikaa, kysellaan etta miksi meidan pitaa yrittaa olla niin eurooppalaisia kun emme sellaisia ole. Hyvin ristiriitaisia ajatuksia tassa asiassa, nuorille eurooppalaisuus on usein ihannoitu asia ja sosiaalisen median kautta kaikki tulee nykyisin reaaliajassa tannekin, musiikki, katumuoti jne.

      Poista
  11. Ainiin, yksi sellainen aihe, jota olen aina joskus miettinyt teidän ulkosuomalaisten blogeja lukiessani tulikin vielä mieleeni.
    Millaisen prosessin sitä joutuu mielessään käymään, kun muuttaa kauas lapsuudenperheestä ja (oletettavasti) näkee heitä harvoin, eikä samalla tavalla voi apua saada/antaa heille, kuin lähellä asuessaan.

    Vai onko sillä sitten oikeastaan sen suurempaa merkitystä, kuin, että asuisit itse vaikka Helsingissä ja vanhemmat/sisarukset/ muut läheiset Rovaniemellä.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tasta voisin kirjoittaa pian ihan postauksen, hyvin ajankohtainen aihe silla omat vanhempani lahtivat eilen kohti kotiaan 3 vkon loman jalkeen. Kiitos hyvasta vinkista!

      Poista
  12. Näin se on, juuri kun ajattelee että nyt tietää jonkin jutun niin tuleekin vastaan poikkeus :) Synttärijuttuja Turkista olisi kiva kuulla, mitä itse olen seurannut niin varsinkin lasten synttärit tuntuu olevan monille iso juttu. Kaikki päiväkotielämään, kouluun ja koulutukseen liittyvät jutut kiinnostaa kovasti, nämä asiat on meillä vasta edessäpäin.

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naista synttareista kyseltiinkin jo joten voin niista kirjoittaa ihan erikseen vaikka, synttarihumu tuli meilla mukaan tytön mentya tarhaan enka voi sanoa etta olisin ollut kuin kala vedessa tassa touhussa :) Tarhajuttuja on tulossa taatusti lisaa kevaan aikana.

      Poista
  13. Hyvin harvoin mainitset mitään kurdeista. Olisi mielenkiintoisa kuulla, miten sinä koet asian ja miten tavalliset tallaajat suhtautuvat kurdi/"terroristi"kysymykseen. Millaista kurdin elämä on Turkissa? Inspiraationi sain kiivaasta keskustelusta, jota juuri käydään minun ja turkkilaisen ystäväni välillä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mainitse mitaan erityista yleensa kurdeista silla omassa tuttavapiirissa asia ei ole mitenkaan erityinen, vaikka media antaa hyvin vahvan kuvan siita miten turkkilaiset ja kurdit, seka uskonnollinen ja moderni vaestö on jakautunut niin todellisuudessa moni elaa kuten ennenkin ja sosialisoi yli naiden raja-aitojen, miehellani on työkavereita, pomoja ja ystavia myös kurdeissa eika asia nouse mitenkaan erityisesti esille. Ihmisten suhtautuminen vaihtelee todella paljon, riippuen jo ihan asuinalueestakin, taalla lannessa elama jatkuu normaalina vaikka idassa on ollut poikkeustila monissa paikoissa jo yli kuukauden. Kurdit myös kokevat oman kokemukseni mukaan itse hyvin erilaisena oman asemansa, eli tassakaan asiassa ei ole mitaan kovin yksikantaista totuutta. Kurdien asemasta en ole kirjoittanut tarkoituksellisesti, silla asia on tulenarka kuitenkin monelle enka oikeastaan osaa tuoda keskusteluun mitaan uutta sanottavaa. Kiivaaksi nuo keskustelut helposti menevat ja mielipiteita on monia.

      Poista
  14. Olen ymmärtänyt että olisit joskus toiminut matkaoppaana Turkissa? En tiedä oletko jo kirjoittanut aiheesta, mutta siitä olisi kiva kuulla. Missä kohteissa työskentelit, millaista opaselämä oli, oppaan arki, parhaat ja pahimmat puolet jne. Mukavaa uutta vuotta!

    Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen toiminut matkaoppaana ja siita on muuten postauskin olemassa: http://ulkosuomalainenaiti.blogspot.com.tr/2013/03/lomaunelmia-myymassa.html

      Kiitos Elina!

      Poista
  15. Olen ihan samaa mieltä, että Turkkia ei voi yksiselitteisesti selittää. Lähes 80 miljoonaan mahtuu niin monta sorttia:)
    Jään innolla odottamaan Kusadasi-uutisia, jos ensi kesänä vaikka tavattais sielläkin.
    Kuvista tuli iso ikävä Izmiriin. Onko Izmirissä paniikkia tämän päiväisen Istanbulin itsemurhaiskun johdosta?
    Joululahjaksi saatu Reeta Paakkisen "Kuun ja tähden mailla "on lähes luettu, paljon asiaa selkeästi ja asiaan perehtyen kerrottuna, aivan mahtava kirja. Antaa pohjaa katsella myös tämän päivän tapahtumaa. Toivotaan näiden pian loppuvan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhan me tavata siella ensi kesana jos satutaan samaan aikaan sinne, kavin viime viikolla pariin otteeseen sateisessa Kusadasissa ja pyörin siella teidankin kulmilla Kadinlar Denizin puolella :) Reetan uusi kirja oli tosi kattava paketti, antaa tosiaan hyvan katsontakannan tahan maahan sisaltapain. Ei taalla paniikkia ole, pidatyksia on tehty paljon mutta kylla tahan kauheuteen on hieman turtunut :( Toivotaan etta tahan saataisiin joku loppu...

      Poista
  16. Kiitos tästä blogista! Tätä on ollut kyllä ilo lukea. Asuin Turkissa viime kevään ja niiltä ajoilta löytyi turkkilainen mies, nyt sitten ravaan Suomen ja Turkin väliä ja ensi syksyän mahdollisesti asetun taas Istanbuliin takaisin.

    Tätä blogia on kiva lukea muun muassa siitä syystä, että ajatukseksi parisuhteesta ja lasten kasvatuksesta ovat aika lähellä omiani, vaikka lapsia ei minulla vielä olekaan. On ollut myös aidosti helpottavaa lukea, että Turkissa on mahdollista kasvattaa lapsia ja selvitä pohjoismaalaisena vaimona, vaikka ei olisi ykkösluokan kodinhengetär ja ei täysin mukautuisi turkkilaisiin ihanteisiin asiasta :) Itselläni on mies, joka on hyvin länsimaalaistunut ja olemme samalla linjalla tasa-arvosta ja siitä, että kotityöt jaetaan, ts. mies ei hae turkkilaista kodinhengetärtä - eikä minusta sellaista saisikaan enkä pystyisi varmaan perinteisesti ajattelevan turkkilaisen miehen kanssa olemaankaan.

    Itseäni kiinnostaisi kuulla, miten päädyit alun perin Turkkiin ja mikä sai jäämään maahan, oliko päätös jättää Suomi taakseen vaikea jne. Kiinnostaisi myös, ovatko anoppi ja sukulaiset suhtautuneet hyvin esimerkiksi teidän lastenkasvatustapoihin ja miten voitit turkkilaisen perheen puolellesi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna kommentistasi! Ei kaikki turkkilaisetkaan enaa mahdu ns. turkkilaisiin ihanteisiin, varsinkin lansiosien kaupungeissa on kaikenlaista perhemallia eli ei paniikkia :) Tarkeinta on, etta pariskunnalla on samanlaiset ajatukset. Moni turkkilainen mies menee naimisiin ulkomaalaisen kanssa juuri siita syysta, ettei halua perinteisia roolimalleja. Olen tullut tanne aikoinaan oppaaksi ja sita kautta sitten jain Turkkiin. Tasta on muuten juttua, jos katsot tunnisteista matkaoppaana kohdan :) Mun paikalliset sukulaiset on kivoja ja hyvin avarakatseisia, alusta asti mut on hyvaksytty vaikka anopin kanssa omat juupas-eipas kisatkin on nahty mutta aina on sovittu ja lopulta halattu. Me olemme valinneet sen etta sukulaiset eivat ole osa arkeamme, alusta asti on annettu ymmartaa etta meilla on omat tavat ja meidan paattamat kasvatustavat. Tama on johtanut siihen etta meilla ei ikava kylla ole ulottuvilla paikallisia sukulaisia auttamaan arjessa mutta toisaalta olemme saaneet hengittaa rauhassa :)

      Poista
  17. Sairaalajutut kiinnostaa aina, niistä olisi mukava lukea (vaikka niissä ei ole ikinä kiva vierailla jollei sitten ole synnyttämässä eikä sekään varmasti aina ole kivaa). Onko muuten yksityiset lääkärit miten yleisiä siellä vai miten?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ok no mutta jotain sairaalajuttuja ma voisinkin pitkasta aikaa postailla, milta kuulostaa hammaslaakarijutut? :D Yksityiset on tosi yleisia ja mekin kaytetaan niita paljon koska ovat kohtuuhintaisia ja eipa tartte jonotella ja odotella.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit