Kesäkurpitsa paistokset eli kabaklı mücver

Kesäkurpitsa jakaa meidän perheen leiriin niin, että kannattajista ei löydy muita itseni lisäksi. Muutamiin juttuihin saan sen ujutettua niin, että se maistuu muillekin. Kesäkurpitsa on edullinen herkku ja parhaimpia ovat pienet, tumman vihreät yksilöt, joita paikalliset kutsuvat girit kabak -nimellä eli Kreetan kesäkurpitsat. Nämä paistokset on helppo tehdä ja niitä voi muunnella omien mieltymysten mukaan. Kyseiset paistokset ovat upporasvassa paistettu, joten niitä ei juuri Turkissa syödä ruokana vaan ne tarjotaan mezenä muiden alkupalojen rinnalla. Ovat hieman raskasta ruokaa mutta niin herkullisia.


Kesäkurpitsa paistokset eli Kabaklı mücver

3 keskikokoista kesäkurpitsaa
3 kanamunaa
0,5 juomalasillista jauhoja
1 tl ruokasoodaa
silputtua kevätsipulia
silputtua persiljaa
silputtua tilliä
suolaa
mustapippuria
chilirouhetta
(rouhittua fetaa, maissia, muita yrttejä, sipulia...)

1. Pese kesäkurpitsat hyvin ja raasta ne. Laita lävikköön valumaan, ripottele hieman suolaa päälle.

2. Riko munat kulhoon ja lisää jauhot sekä ruokasooda. Vatkaa seos hyvin. Lisää sen jälkeen mausteet ja pieneksi silputut yrtit, halutessasi juustoa, maissia jne.


3. Puristele raastetusta kesäkurpitsasta loppu neste pois ja lisää sekin seoksen joukkoon.

4. Sitten paistamaan. Kuumenna pannulla öljy, öljyä saa olla sen verran reilusti että pihvit paistuvat siinä eivätkä pala. Nostele seosta pannulle reilu ruokalusikallinen kun öljy on kuumaa ja paista molemmilta puolilta kullanruskeiksi.

5. Tarjoa valkosipulijogurtin kera heti.


Afiyet olsun ja mukavaa pääsiäistä kaikille lukijoilleni!

Kommentit

  1. Ai mitä herkkua! Näitä pitää kokeilla! Mulla suhde kesäkurpitsaan on ollut vaihteleva: aluksi en tykännyt ollenkaan, kun se oli sellaista vetistä ja mautonta löllöä. En minä kesäkurpitsaa vieläkään rakasta mutta syön kumminkin mukisematta. Ja onhan se loppujen lopuksi hurjan monikäyttöinen vihannes.

    Mukavaa pääsiäisen aikaa sinne Izmiriin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu ja nama on petollisia herkkuja, tunnustan joskus tehneeni naita ihan vaan itselleni ja syöneeni itseni ahkyyn...

      Poista
  2. Vaikuttaa hyvältä ruoalta!

    Lueskelin noita vanhempia postauksia ja heräsi muutamia kysymyksiä mieleen.

    1. Ensinnäkin en oikein ymmärtänyt tuota opiskeluasi, tuleeko sinusta siis lastenhoitaja päiväkotiin? Niin ja onko siellä Turkissa olemassa esim. sosionomin ja lastentarhanopettajan opintoja? Minkälainen yliopistotaso siellä on? Ja pääseekö siellä "kaikki" yliopistoon tai ammattikorkeakouluun?

    2. Koetko turkkilaisen päiväkoti ja koulumaailman haastavammaksi, mitä Suomessa on? Ainakin vanhemmat saavat paljon tehtäviä kotiin. Pyritkö noudattamaan lapsesi kanssa näitä päiväkodin oppeja myös vapaa-aikana kotona esim. terveelliset elämäntavat, museot, ihmisen anatomia ym.?

    3. Onko turkkilaisella miehellä "oikeus" päättää naisensa pukeutumisesta, töihin menosta sun muusta. Onko mies ns. perheen pää siellä?

    4. Miten Turkissa suhtaudutaan, jos esim. länsimaalainen turisti kulkee siellä puolialastomana minihameineen ja tissivako välkkyen? Kokevatko he länsimaalaiset naiset ns. halpoina?

    5.Vaikka et mikään selvänäkijä olekaan, niin voisitko itse henk.koht. suositella tällä hetkellä Turkkiin matkustamista (esim. juuri Istanbul kiinnostaa missä oli tämä räjähdys)?

    T. Lisa-Marie


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 1. Kyseessa on kansanopiston intensiivi-kurssi, jonka diplomilla voi hakea paivakoteihin avustavaksi opettajaksi mutta myös opettajaksi. Lastentarhan opettajaksi valmistutaan yliopistosta ja koulutus on 4 vuotinen mutta yksityisella sektorilla tarhan henkilökunnasta osa on usein myös muun alan ammattilaisia kuten englantia tai vieria kielia ohjaavia ulkomaalaisia tai muuten kielet hyvin taitavia jne. Henkilökunnasta tietty maara on oltava koulutuksen omaavia opettajia ja avustajina seka lisaopettajia otetaan tarpeen mukaan. Turkissa jatko-opiskelemaan paasee kokeiden kautta, suosituimpiin ja arvostetuimpiin tiedekuntiin seka parhaimpiin yliopistoihin on vaikea paasta.
      2. Minulla ei ole juuri kokemusta suomalaisesta paivakotimaailmasta. Turkissa julkisen ja yksityisen paivakotimaailman ero on melko iso, julkisella puolella vanhemmat ovat enemmin mukana toiminnassa. Pyrimme noudattamaan kotonakin tarhan oppeja, panostamme terveelliseen ruokavalioon mutta toki meilla herkutellaankin, tykkaamme kayda museoissa, teatterissa ja tapahtumissa, ihmisen anatomiaa emme harjoittele muutenkun kaytannössa siita joskus jutellaan, minne ruoka menee -tyyliin.
      3. Ei turkkilaisille miehilla sellaista oikeutta ole mutta tiedan etta on pariskuntia, joissa nain toimitaan. Osa turkkilaisista on konservatiiveja tassa asiassa ja osa taas hyvin liberaaleja, omaan tuttavapiiriin kuuluu lahinna jalkimmaisia. Perheen paakin riippuu perheesta, taalla on monenlaisia perhemalleja tosin tallanein yritys-mallinen avioliitto on yleinen, mies tuo rahat kotiin, nainen maaraa lahinna rahan kaytösta kotihankintoihin ja on kotiasioiden pomo, mies sitten koko perheen paa ja esikuvan yllapitaja ulkopuolelle.
      4. Jaa-a riippuu kohteesta, ollaanko Alanyassa vai Gaziantepissa. Kylla varmasti aika monessa maassa tallainen pukeutuminen aiheuttaa erilaisia ajatuksia ihmisissa.
      5. Sanon vaan etta kannattaa seurata Ulkoministeriön matkustustustiedotetta. Kuten on nahty, iskuja voi olla missa vaan joten tama on pitkalti henkilökohtainen valinta.

      Mukavaa paasiaista Lisa-Marie!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit