maanantai 29. toukokuuta 2017

Oman pihan onni

Reilu kymmenen vuotta sitten etsimme kuumeisesti asuntoa Ankarasta. Asuinalueet olivat uudessa kaupungissa vielä hakusessa ja majailimme ystävän nurkissa jo ties kuinka monetta viikkoa, työpaikka-asiat roikkuivat yhtä auki kuin tuleva koti. Eräänä iltana olimme katsomassa asuntoa, jonne katutasosta alakerrokseen johtavat portaat eivät luvanneet hyvää, kellariin? Viisi minuuttia asunnossa pyörimisen jälkeen päätin että teemme mitä tahansa jotta saamme kyseisen yli 40 vuotta vanhassa talossa olevan kämpän. Kun näet kerrostaloasunnosta pihalle aukeavat ranskalaiset ovet 5 miljoonan asukkaan kaupungissa, tiedät tunteen. Ihan sama onko asunnossa edes juoksevaa vettä jos on edes pieni oma pläntti, jossa voi yrittää transportata itsensä pois ison kaupungin melskeistä. Ainakin melkein. Kun muutimme pois Ankarasta, oli ero pihasta vaikeampaa kuin monesta muusta asiasta. Kerrostaloelämän yhdistäminen palaseen omaa rauhaa on osoittautunut parhaimmaksi asuinratkaisuksi kaupungissa.


Yksi tärkeimpiä kriteereitä asunnon etsinnässä Izmirissä olikin oma pieni piha, edes postimerkin kokoinen. Lopulta se löytyi mutta monesta muusta asiasta oli tingittävä. Nyt asunnossamme on postimerkin kokoinen keittiö mutta tilava lasitettu terassi ja sitä omaa pihaa tarpeeksi. Kaupunginosamme Karşıyaka on osittain vanhaa merenpohjaa joten kasvualusta on ravinteikas. Ankarassa mies näki aikoinaan valtavasti vaivaa muuttaessaan hoitamatonta pihaa ruskeasta kivikuopasta viihtyisäksi pihaksi, nurmikon kasvattaminen ja sen ylläpito sekä erilaiset kukkaistutukset söivät vapaista ison osan.

Izmirin kodin pihan kanssa päätettiin ottaa iisimmin. Pihalle on siis jätetty villi orvokki peite joka ei hoitoa kaipaa. Kerrostaloalueen piha on periaatteessa koko taloyhtiön käytössä mutta niin Ankarassa kuin Izmirissäkin todellisuudessa käyttäjät ovat pihatasossa asuvat ja sehän sopii meille. Turkissa piha-alueet ovat yleensä aikamoisia sekametelisoppia ja Suomeen saapuessa kiinnitän aina huomiota pihoihin. Suomessa suunnitellaan ja istutetaan harkiten, Turkissa taas istutetaan monesti kokeilumielessä eikä pihoissa ole tietoakaan suunnitteluista. Viime lauantaina pihan sivustalle oli istutettu kukkia ja pensasaidasta oli harvennettu vain puolet, joku naapureista oli ilmeisesti saanut puutarhainnostuksen, joka oli laantunut yhtä nopeasti.


Kukkien lisäksi pihalla on vanhoja hedelmäpuita, joista granaattiomenat, kvittenit, greippi
sitruunat, kirsikat ja nisperopuut kantavat ihan mukavasti hedelmää. Sen sijaan hoitamattomina olleet persikka ja aprikoosi ovat tehneet vain muutaman hedelmän jos sitäkään. Pihalla kasvaa villinä salviaa ja rosmariinia ja tänä vuonna naapuri on istuttanut etupihalle koko talolle erilaisia yrttejä kuten krassia, persiljaa, tilliä ja rukolaa. Itse istutimme portulakkaa, valkosipulin ja sipulin versoja sekä chiliä. Piha ja terassi on meillä ympäri vuoden ahkerassa käytössä. Teen töitä terassilla, istumme siellä vapailla ja vieraatkin istutetaan lähes aina terassille. Tyttö kantaa lelunsa terassille ja Alex vahtii pihakissojemme touhuja. Sähkölämmittimen voimalla terassilla syödään myös talven viileimpinä kuukausinakin ja kesällä tuulettimen avulla. Savustuspönttö pöhisee usein viikonloppuisin terassin nurkassa ja jouluaattona sinne katetaan aattoateria.



Suurkaupungissa viheralueet nousevat todelliseen arvoon sillä massat, ruuhkat ja jatkuva kakofonia syö ihmistä. Huomaan itse kaipaavani joka vuosi enemmin rauhaa, vihreyttä ja pelkkää kauniin maiseman tuijottelua. Sateen seuraaminen terassilta tai piknik-tuolin parkkeeraus Izmirin lahden reunalle on parasta hermojen lepuutusta. Hain pihalta perjantaina sipulin ja valkosipulin versoja, persiljaa, tilliä ja krassia. Ne pääsivät Bat nimiseen salaattiin, joka on kotoisin Turkin Tokatin alueelta:


Bat

2 dl vihreitä linssejä
vajaa desi hienoa bulguria ( voit jauhaa isot bulgurit pienemmiksi ellei hienoa bulguria ole)
kourallinen murskattuja saksanpähkinöitä
1 tomaatti kuorittuna ja pilkottuna
pieni nippu sipulin versoja
valkosipulin versoja (voit puristaa valkosipulin kynnen joukkoon ellei versoja ole)
persiljaa
tilliä
krassia
basilikaa
minttua
(paprikaa tai chiliä)
1,5 rkl tomaattipyreetä
1 sitruunan mehu
(granaatinomena uutetta)
suolaa
(chilirouhetta)


1. Tätä salaattia voi soveltaa maun ja tuotteiden saatavuuden mukaan. Käytä yrteistä saatavilla olevia.

2. Keitä vihreät linssit kypsiksi ja jätä jäähtymään. Kaada hieno bulguri kippoon ja päälle hieman kuumaa vettä, jolloin bulgur turpoaa. Sekoita samalla sekaan 1,5 rkl tomaattipyreetä.


3. Pilko yrtit ja tomaatit pieniksi. Kun vihreät linssit ovat jäähtyneet, sekoita ne bulgurien sekaan. Lisää yrtit ja tomaatit sekä mausteet. Voit käyttää chilirouhetta tai tuoretta chiliä. Lisää lopuksi murskatut saksanpähkinät. Perinteisesti Batissa pitää olla hieman nestettä joten bulguriin kaadetun veden määrää voi muutella sen mukaan millaisen salaatista haluaa. Itse söin salaatin ihan sellaisenaan tuoreen leivän kera mutta Turkissa sen kanssa tarjotaan usein viininlehtiä, joiden sisälle annostellaan salaattia ja leipäpaloja.

Afiyet olsun!




lauantai 20. toukokuuta 2017

40 / 15

Heräsin perjantaina sateen rummutukseen ja vahvaan jasmiinin tuoksuun. Toukokuun 19. aikaan eletään jo melkein kevään loppua, piha vihertää ja kukkivat kukat ympäristössä tekevät niin onnelliseksi. Suurkaupungin suihkulähteissä puljaavat jo ensimmäiset lapset ja puistovahdit ummistavat silmänsä. Aurinkolasit ja sateenvarjo on pidettävä aina mukana sillä Izmirin sää on todella oikukas toukokuussa. Sateen rummutuksen säestämänä lähdin Alexin kanssa aamulenkille hiljaiseen kaupunkiin, normiperjantain sijaan juhlittiin Atatürkin muistopäivää sekä nuorten- ja urheilunjuhlaa. Ja oho minä täytin 40!!!!!!!



En tiedä millaiselta 40-vuotiaasta pitäisi tuntua mutta sen tiedän että olen kauempana pikkutunneille juhlimista ja lähempänä sohvalla makaamista kun bileet on parhaimmillaan. Reppureissailu on kauempana kuin botox ja syön mielelläni tylsää jauhelihapizzaa sillä seafood coctailista voi saada vatsanvääntöjä. Ei kahvia viiden jälkeen ja vain kolme rakıa sunnuntaisin, ei tuplana kiitos.


40 vuodesta noin 15 on kulunut Turkissa, joka on muuttunut niiden vuosien aikana. Toisaalta olen muuttunut niiden vuosien aikana itsekin joten olisi kai epäasiallista syyttää Turkkia muutoksista. 15 vuotta sitten Turkissa maksettiin miljoonilla ja muistan opakolleegan juosseen valtionsairaalasta kauhuissaan ulos sairaalaoloista järkyttyneenä. Sen aikainen esimieheni huokasi syvään kun hain jo kolmanneksi kaudeksi Turkkiin töihin, sinäkin?


Olen muuttanut 15 vuoden aikana kaupunkia ainakin viidesti ja kaupungin sisällä sitäkin useammin. Vanhemmat ja viisaammat ovat valistaneet usein, älä jätä työtä ja suomalaista sosiaaliturvaa, kannattaako muuttaa ja ihan turha etsiä töitä ilman kansalaisuutta/vaillinaisella kielitaidolla/tuon ikäisenä. Sille itseäni 15 vuotta nuoremmalle painokselleni haluaisin sanoa että aina kannattaa kuunnella mutta ratkaisut kannattaa tehdä itse. Onneksi olen niin tehnyt sillä vaikka joku muu ei ole löytänyt etsimäänsä, voit itse löytää. Työpaikan voi saada ilman kansalaisuutta ja tämän ikäsenähän voi tehdä vaikka mitä.

Pääkoppaani on muodostunut pieni turkkilainen osio, jonka avulla ymmärrän monia paikallisia sellaisissakin asioissa jotka ovat itselle vieraita. Tajuan hyvin miksi joku äänestää vaaleissa toisin kuin itse, miksi jonkun lempiruokaa ovat keitetyt sisäelimet leivän välissä ja ettei ystävä ole yhtä vanhaksi ehdittyään ollut koskaan yötä yksin eikä aio ollakaan. Se osio aivolohkoon syntyy vain käytännön, virheiden ja tekemisen kautta. On ihan turha pyöriä keskustelupalstoilla valistamassa asioista sillä Turkki on ja tulee varmasti aina olemaan sellainen kolkka, jossa asuminen saa ihmiset joko huokailemaan syvään tai ihastuneesti. Ei välitiloja.



Olen ihan tyytyväinen ulkosuomalaisena Turkissa, minut tunnistaa ulkomaalaiseksi ulkonäön, aksentin, outojen tapojen ja kielioppivirheiden avulla. Olen se, jolle ei ole teroitettu lapsena että tytöt istuvat sievästi jalat vierekkäin ja joka ei osaa edelleenkään kaikkia korulausekoukeroita eikä muuten enää jaksa kauheasti yrittää.

Tietyt asiat voi ottaa tavaramerkikseen 40-vuotiaana kuten sen että suukottaa edelleen väärälle poskelle ensin ja saa kaverit moiskauttamaan milloin mihinkin kohtaan naamassa. Vuodet ovat tehneet sen että pyrkimyksenä ei ole enää kiertää koko Turkkia, oppia kaikkia tapoja tai edes murresanoja, riittää kun pääsee välillä Foçaan ja elämässä on ystäviä, joille et ole kävelevä kielioppivirhe vaan tavallinen ihminen.

Syntymäpäivänä saan onnitteluja ja lahjoja, syön kakkua, pizzaa ja juon valkoviiniä enkä mieti kolestroliarvoja. Ystävät lataavat kuvia kymmenien vuosien takaa, naurattaa ja tulee hyvä mieli. Saan viestin ystävältä, jota en ole nähnyt 10 vuoteen. Onnea on ystäväpiiri Suomessa ja Turkissa, eipä heissä syvimmiltään ole muita eroja kuin kieli. 40 on selkeästi jonkunlainen välietappi, josta ei ole paluuta. Repussa on kasa haaveita mutta niitä on vähemmin kuin 20 vuotta sitten, moni on nimittäin toteutunut ja osa karsiutunut. Maailmanympärysmatka? Ei kiitos. Uusi ammatti? Ehkä. Muutto uuteen paikkaan? No miksei, jossain vaiheessa ehkä. Mutta tänä viikonloppuna ja viime aikoina onni on löytynyt läheltä omista tutuista paikoista, ystävistä ja perheestä. Siitä ettei ole kiire oikeastaan mihinkään. Huomenna aion parkkeerata piknik-tuolini Karşıyakan rantakaistaleelle aamuvarhaisella, pakata mukaan ongesta lähtien kaiken tarpeellisen ja nököttää siinä katsellen Izmirin lahtea, aika mahtavaa, eikö?






maanantai 15. toukokuuta 2017

Kevyttä kesää

Meille on saapunut kesä, äitienpäiväviikonloppuna mittari huiteli +31 asteessa ! Kesän alun kunniaksi sain lääkärini rutiinikontrollissa satinkutia kohonneista kolestroliarvoista, joten nyt elelen kevyesti ja kuuliaisesti. Aamulenkillä suggeroin itseni sujuvasti ohi leipomon ja mietin kuinka hyvää on näkkileipä enkä hairahda muidenkaan herkkujen pariin, ainakaan kovin usein. Sain lääkäriltä ohjeet käyttää oliiviöljyä maltillisesti, unohtaa voin, syödä reilusti papuja ja palkoja, linssejä. Neuvoi myös ohittamaan ne leipomot ja kahviloiden kakkuhyllyt, onneksi salaattikausi on parhaimmillaan eikä alkavassa kesähedelmien kaudessakaan ole valittamista, ekat persikat ja aprikooosit ovat jo myynnissä.

Ohitan börekpaikat päättäväisesti....
Äitienpäivänä kävimme ulkona aamiaisella kuten ilmeisesti kaikki muutkin asuinalueellamme. Aamiaispaikan vastaava näytti kauhistuneelta jonon pidetessä ja nälkäisten äitien tuijotellessa vihaisesti kelloa. Pääsimme onneksi suhteellisen nopeasti pöytään ja herkuttelimme maisemilla ja tarjoilulla. Herkuttelun jälkeen uusi viikko aloitetaan taas kevyesti. Tarjolla on viimeisiä hyviä kukkakaaleja sillä niiden paras sesonki alkaa olla pian ohi, sen sijaan papukausin on vasta aluillaan joten turkkilaiset oliiviöljyruuat sopivat mitä parhaiten alkaviin lämpöihin ja tietysti myös kolestrolin nujerrukseen. Kas näin:

.....jotta voin herkutella aina välillä.
Kukkakaalisalaatti

Kukkakaalia
Herneitä
Suolakurkkua
Tuoretta minttua
Jogurttia
Suolaa
Sitruunapippuria
Sitruunanmehua
Hunajaa


1. Raasta kukkakaali tai leikkaa pieniksi paloiksi. Sekoita joukkoon herneet ja leikkaa suolakurkut pieniksi paloiksi.

2. Sekoita sekaan jogurttia ja mausta suolalla, sitruunapippurilla, noin yhden sitruunan mehulla ja noin teelusikallisella hunajaa. Maistele ja tee salaatista oman maun mukainen!

Papuja oliiviöljyssä

Oliiviöljyruuat eivät usein näytä kovin koreilta mutta kannattaa kokeilla, saatat ihastua makuun. Oliiviöljyruokaa voi varioida miten haluaa ja tarjonnan mukaan. Nyt keväällä paikalliset kokkaavat kyseistä ruokaa käyttäen latva-artisokkaa, pieniä napsakoita kesäkurpitsoita ja härkäpapuja.


350 g kokonaisia härkäpapuja
1 sipuli
3 pientä kesäkurpitsaa
1 porkkana
1 peruna
vajaa desi oliiviöljyä
1 sitruuna
(puristettua valkosipulia)
 1.5 tl suolaa
 1.5 tl sokeria
vettä

 tai 

vain 500 g härkäpapuja, ilman kesäkurpitsaa, porkkanaa ja perunaa.

1. Kuullota sipulit oliiviöjyssä ja lisää pilkotut ja lohkotut vihannekset, lisää vettä niin että vihannekset puoliksi peittyvät. Lisää sitruunanliemi, suola ja sokeri ( voit lisätä molempia hieman enemmin maun mukaan!) sekä halutessasi valkosipulia.


2. Anna kiehua hiljaisella kannen alla niin kauan kun vihannekset ovat kypsiä. Tarjoile ruoka lämpimänä tai viileänä, lämpimän ruuan kylkeen sopii hyvin pilahviriisi ja viileän taas valkosipulilla maustettu jogurtti.

Afiyet olsun!




lauantai 6. toukokuuta 2017

Kasarin kansi ja farkunpaikka

Uskollisesti virkaa hoitaneesta kasarista irtosi kannen nuppi. Yrittäessäni pyöritellä nuppia takaisin lasikanteen huomasin kierteiden löystyneen ja heitin kannen menemään. Mies oli noukkinut kannen roskiksesta ja kiikuttanut sen työmatkalla puljuun, josta voi ostaa jos jonkinlaista nippeliä, kantta ja muuta tarvittavaa. Kaupannimi lienee lasitavaraa ja muuta kodin pientä tavaraa. Nyt kansi on yhtä ehta kuin uusi ja toimittaa taatusti paikkaansa vielä monta vuotta. Mitä opin tästä? Lukuisat tavarat kannattaa korjata tai korjauttaa Turkissa sillä se on helppoa ja puoli-ilmaista, samalla tulee vältettyä turhaa uuden roinan ostamista.




En ollut tottunut ennen Turkkia asioimaan räätälissä tai ompelijalla kovinkaan usein, puhumattakaan etsintäreissuista muovikauppoihin, lasitavarakauppoihin tai rautakauppoihin erilaisten ruuvien, kansien tai nappien perässä. Olin täysin hukassa kun piti hankkia askartelutarvikkeita, oikeanlaisia koukkuja tauluille tai päättää kuka osaa paikata rikkinäiset farkut. Useamman muuton jälkeen huomasin että turkkilainen päivittää nopeasti oman alueensa eri asioihin erikoistuneet räätälit, pienkoneiden korjaajat, suutarit ja kodin sekalaista tavaraa myyvät liikkeet karttaansa.


Useista hyvistä farkuista rispaantui takamus ja tasku repsotti. Ajattelin ensin siirtää housumme kierrätyspussiin tai kangastilkkuihin kunnes muistin Bostanlilla sijaitsevan Express Terzin eli tutun räätälin, joka on erinomainen farkkukankaiden paikkaaja. Housut pussiin ja menoksi. Herra räätäli tutki farkkuja tarkkaan, huokaili mutta suositteli kuitenkin korjausta. Hyvä laatu, ei ole rispaantunut koko ympärys. Toimitusaika 6 tuntia vaikka ei meillä niin kiirettä pitänyt. Pulitin hienosta työstä 10 tl/kpl ( n.2.5€), joka oli mieheni mielestä hinnakas. Mustat lempparifarkkuni jatkavat taivallustaan, jeeee!


Viime sunnuntaina huokasin kaivaessani 10 vuotta palvellutta leipägrilliä kaapista, on hieman kärsinyt matkattuaan Bodrumista Ankaraan ja sieltä tänne, monessa asunnossa sillä on tehty lämpimiä leipiä. Jokunen vuosi sitten se pimeni joten mies kiikutti sen lähellä oleville pienkoneen korjaajille, tiedättekö niitä liikkeitä turkkilaisilla pienillä kujilla, jotka pursuavat johtoja, vanhoja jääkaappeja ja erilaisia vanhoja masiinoita osineen? Korjaajat olivat maistelleet lasin jos toisenkin rakia mutta vakuuttivat miehelle korjaavansa koneita vaikka silmät kiinni. Leipägrilli palasi kotiin toimivana pientä maksua vastaan.

 

Vanhemmillani on nykyisin jo tapana ottaa lomalle saapuessaan suutaria vaativat kengät matkalaukkuun. Ne kiikutetaan tutulle suutarille, jolla on päällä hieno nahkaessu ja paja täynnä lappuja, joka sortin nahkapaloja, kengänkantoja ja tietysti kengän venytyslaite! Jos nahkakenkä painaa, laitetaan kenkä venymään ja eipä paina enää. Isäni uudet lenkkarit joutuivat viime vuonna koiramme käsittelyyn mutta onneksi suutari paikkasi pureskellun kohdan tyylikkäästi.



Turkissa askarrellaan ja näperrellään paljon, nappeja, lankoja ja askartelutarvikkeita on tarjolla runsaasti edulliseen hintaan. Verhoilimme nykyisen sohvakalustomme noin 7 vuotta sitten Ankarassa, josta se löytyi alunperin romumarkkinoilta, nyt mietimme kannattaako sitä verhoiluttaa vaiko ostaa uusi. Niin mielelläni kiikuttaisin sen läheiselle verhoilijalle hakemaan uutta ilmettä ja istahtaisin taas tuttuun nurkkaani. Mies sen sijaan haikailee uudenlaista kalustoa, katsotaan mihin lopputulokseen tulemme. Suutareissa, räätäleissä ja kaiken maailman erikoisissa pienissä pajoissa sekä mutterikaupoissa nautin eniten siitä menneen ajan tunnelmasta mikä niissä asuu. Yksinkertainen rautaovi, jota koristaa koristeellinen Terzi kyltti ja oven takana vanha herra tarkkaavaisena pyörittämässä singeriään. Kellastunut kalenteri takaseinällä. Verhoiluliike, jonka edusta on kadulle asti täynnä tulevia ja meneviä sohvakalustoja käsittelyyn. Nappikauppa lankoineen, jossa seinä on kattoon asti täynnä kaikkea mahdollista mitä ikinä keksit neuloa tai askarrella. Aikakausilehtiä viime vuosikymmeneltä. Keskellä katua tuunauksen alla olevia sohvia ja koristeellisia puutuoleja.


Käytätkö omassa maassasi suutareita, ompelijoita ja muita korjaajia?