lauantai 20. toukokuuta 2017

40 / 15

Heräsin perjantaina sateen rummutukseen ja vahvaan jasmiinin tuoksuun. Toukokuun 19. aikaan eletään jo melkein kevään loppua, piha vihertää ja kukkivat kukat ympäristössä tekevät niin onnelliseksi. Suurkaupungin suihkulähteissä puljaavat jo ensimmäiset lapset ja puistovahdit ummistavat silmänsä. Aurinkolasit ja sateenvarjo on pidettävä aina mukana sillä Izmirin sää on todella oikukas toukokuussa. Sateen rummutuksen säestämänä lähdin Alexin kanssa aamulenkille hiljaiseen kaupunkiin, normiperjantain sijaan juhlittiin Atatürkin muistopäivää sekä nuorten- ja urheilunjuhlaa. Ja oho minä täytin 40!!!!!!!



En tiedä millaiselta 40-vuotiaasta pitäisi tuntua mutta sen tiedän että olen kauempana pikkutunneille juhlimista ja lähempänä sohvalla makaamista kun bileet on parhaimmillaan. Reppureissailu on kauempana kuin botox ja syön mielelläni tylsää jauhelihapizzaa sillä seafood coctailista voi saada vatsanvääntöjä. Ei kahvia viiden jälkeen ja vain kolme rakıa sunnuntaisin, ei tuplana kiitos.


40 vuodesta noin 15 on kulunut Turkissa, joka on muuttunut niiden vuosien aikana. Toisaalta olen muuttunut niiden vuosien aikana itsekin joten olisi kai epäasiallista syyttää Turkkia muutoksista. 15 vuotta sitten Turkissa maksettiin miljoonilla ja muistan opakolleegan juosseen valtionsairaalasta kauhuissaan ulos sairaalaoloista järkyttyneenä. Sen aikainen esimieheni huokasi syvään kun hain jo kolmanneksi kaudeksi Turkkiin töihin, sinäkin?


Olen muuttanut 15 vuoden aikana kaupunkia ainakin viidesti ja kaupungin sisällä sitäkin useammin. Vanhemmat ja viisaammat ovat valistaneet usein, älä jätä työtä ja suomalaista sosiaaliturvaa, kannattaako muuttaa ja ihan turha etsiä töitä ilman kansalaisuutta/vaillinaisella kielitaidolla/tuon ikäisenä. Sille itseäni 15 vuotta nuoremmalle painokselleni haluaisin sanoa että aina kannattaa kuunnella mutta ratkaisut kannattaa tehdä itse. Onneksi olen niin tehnyt sillä vaikka joku muu ei ole löytänyt etsimäänsä, voit itse löytää. Työpaikan voi saada ilman kansalaisuutta ja tämän ikäsenähän voi tehdä vaikka mitä.

Pääkoppaani on muodostunut pieni turkkilainen osio, jonka avulla ymmärrän monia paikallisia sellaisissakin asioissa jotka ovat itselle vieraita. Tajuan hyvin miksi joku äänestää vaaleissa toisin kuin itse, miksi jonkun lempiruokaa ovat keitetyt sisäelimet leivän välissä ja ettei ystävä ole yhtä vanhaksi ehdittyään ollut koskaan yötä yksin eikä aio ollakaan. Se osio aivolohkoon syntyy vain käytännön, virheiden ja tekemisen kautta. On ihan turha pyöriä keskustelupalstoilla valistamassa asioista sillä Turkki on ja tulee varmasti aina olemaan sellainen kolkka, jossa asuminen saa ihmiset joko huokailemaan syvään tai ihastuneesti. Ei välitiloja.



Olen ihan tyytyväinen ulkosuomalaisena Turkissa, minut tunnistaa ulkomaalaiseksi ulkonäön, aksentin, outojen tapojen ja kielioppivirheiden avulla. Olen se, jolle ei ole teroitettu lapsena että tytöt istuvat sievästi jalat vierekkäin ja joka ei osaa edelleenkään kaikkia korulausekoukeroita eikä muuten enää jaksa kauheasti yrittää.

Tietyt asiat voi ottaa tavaramerkikseen 40-vuotiaana kuten sen että suukottaa edelleen väärälle poskelle ensin ja saa kaverit moiskauttamaan milloin mihinkin kohtaan naamassa. Vuodet ovat tehneet sen että pyrkimyksenä ei ole enää kiertää koko Turkkia, oppia kaikkia tapoja tai edes murresanoja, riittää kun pääsee välillä Foçaan ja elämässä on ystäviä, joille et ole kävelevä kielioppivirhe vaan tavallinen ihminen.

Syntymäpäivänä saan onnitteluja ja lahjoja, syön kakkua, pizzaa ja juon valkoviiniä enkä mieti kolestroliarvoja. Ystävät lataavat kuvia kymmenien vuosien takaa, naurattaa ja tulee hyvä mieli. Saan viestin ystävältä, jota en ole nähnyt 10 vuoteen. Onnea on ystäväpiiri Suomessa ja Turkissa, eipä heissä syvimmiltään ole muita eroja kuin kieli. 40 on selkeästi jonkunlainen välietappi, josta ei ole paluuta. Repussa on kasa haaveita mutta niitä on vähemmin kuin 20 vuotta sitten, moni on nimittäin toteutunut ja osa karsiutunut. Maailmanympärysmatka? Ei kiitos. Uusi ammatti? Ehkä. Muutto uuteen paikkaan? No miksei, jossain vaiheessa ehkä. Mutta tänä viikonloppuna ja viime aikoina onni on löytynyt läheltä omista tutuista paikoista, ystävistä ja perheestä. Siitä ettei ole kiire oikeastaan mihinkään. Huomenna aion parkkeerata piknik-tuolini Karşıyakan rantakaistaleelle aamuvarhaisella, pakata mukaan ongesta lähtien kaiken tarpeellisen ja nököttää siinä katsellen Izmirin lahtea, aika mahtavaa, eikö?






26 kommenttia:

  1. Paljon onnea!! Ihanaa pohdintaa iästä, elämästä ja tästä Turkista, joka todella saa huokailemaan joko pitkään tai ihastuksesta ja joskus molempia vuorotellen. Paljon ihania vuosia toivotan sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Niin on tassa vuosien varrella muutaman kerran huokaistu aika syvaan :)

      Poista
  2. Minusta on niin seesteistä ja mukavaa olla nelikymppinen (+2,5). En haikaile nuoruutta tai mitään mennyttä ikää. Maailmanympärysmatkasta kyllä haaveilen, aina ja ikuisesti luulen. Sen sijaan en uudesta ammatista enkä työpaikasta, enkä minkään sortin muuttamisesta. Remppaa voisin vielä tehdä jos kukkaro antaisi myöten. Mutta ihan tällaisenaan ja tässä on oikein hyvä. Tervetuloa siis 40+ kerhoon. MUTLU YILLAR SANA! Hyvä kun synnyit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikakriisia en ole saanut aikaiseksi mutta ehka se on viela tulossa? Kiitos paljon ja katsotaan mita tama kymmenys tuo tullessaan, muuttoja vai muutoksia, kuka tietaa.

      Poista
  3. Hieno tilannekatsaus!! Ja onnittelut! Olet tyytyvainen elamaasi nyt ja siella ja se on upeaa.
    Tannekin lupailtiin pikkasen sadetta mutta se oli kai hyvin paikallista. Meidan kohdalle ei ainakaan valitettavasti osunut yksikaan kuuro.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja on mukavaa ihan mukavaa olla 40 v. ja tyytyvainen tahan omaan arkeen. Meille on luvattu lisaa sateita ja viime paivien sateet ovat laskeneet lampöasteita, mutta kylla ne helteet viela saapuvat.

      Poista
  4. Paljon onnea Petra,kiva postaus vaiheistasi Turkissa ja siellä vietetyistä vuosista. Meille tuli noin parin minuutin sade,joka meni hetkessä ohi,mutta puhdisti ilmaa kivasti. Muutenkin oli hieman viileämpi päivä mutta se jäi vain täksi päiväksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael! Nama kesaiset sadekuurot ovat ihania, virkistavat ihanasti.

      Poista
  5. Oikein hyvältä kuulostaa nelikymppisyys Izmirissä! Itsekin edelleen totuttelen tähän ikään ja yritän saada kiinni siitä miltä se oikein tuntuukaan. Joinain päivänä tunnen itseni tosi vanhaksi mutta toisinaan taas sitten oikeastaan aika nuoreksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kata! Joo ikava kylla sita huomaa ettei jaksa ihan samoja kuvioita kuin kymmenen vuotta sitten mutta ei haittaa, ihan mukavalta tama ika tuntuu.

      Poista
  6. Ai kun tulee ikävä Turkkiin ja jasmiinin tuoksua kun lueskelee näitä sinun postauksiasi. Itse kävin Turkissa ensimmäisen kerran 40 vuotta sitten ja voit uskoa että sinä aikana on tosiaan tullut muutoksia =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkki on tosiaan muuttunut, kavin itse lomamatkalla vanhempieni kanssa ensi kertaa Alanyassa vuonna 87 :) Onneksi jasmiimin tuoksu ja moni muukin asia on viela kuten ennenkin.

      Poista
  7. Onnea 40-vuotiaalle! Hieman samantapaisia ajatuksia täälläkin keski-iän lähestyessä, paitsi että olen itse oikeastaan vasta nyt ensimmäistä kertaa elämässäni alkanut haaveilemaan maailmanympärimatkasta :). Lasten kasvaessa olen alkanut tajuta, että tällaisillekin irtiotoille alkaisi pian olemaan otollinen ajankohta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mina en talla hetkella taas haluaisi matkustaa kovin kauas mutta varmasti viela senkin aika tulee etta haaveilen taas pidemmista reissuista. Kaikella on kai aikansa. Olen tainnut saada oman kiintiöni aikoinaan matkustamisesta ja hotellielamasta tayteen. Kiitos paljon!

      Poista
  8. Paljon onnea! Mulla edelleen tuo maailmanympärimatka haaveessa, ja ehkäpä se vuoden-parin kuluttua jopa toteutuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja toivotaan etta haaveesi kay toteen!

      Poista
  9. Onnea, onnea yksi blogistien aatelisista.tuokoon uusi vuosikymmen sinulle roppakaupalla hyviä asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Venla, ihan tuntuu etta osa kommentoijista on melkein tuttuja kuten sina.

      Poista
    2. Minäkin koen sinut melkein tuottavaksi. Kotona puheissa oot "mun Turkin bloggari" :)

      Poista
  10. Onnea Petra! Juuri se on vanhemisessa parasta kun nuoruuden höösääminen on jäänyt ja nauttii juuri noista pienistä yksinkertaisista asioista ystävistä ja perheestä arjen keskellä. ��

    Seuraan edelleen blogiasi tiiviisti ja moneen juttuun samaistunut mutta en ole vain saanut aikaiseksi kirjoitettua kommentteja, mutta tiivisti mukana hengessä ollaan. ☺

    -Riikka Helsingistä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riikka ja juuri se on ihanaa etta tuo hösays on jaanyt eika tarvitse enaa valittaa sita vahaakaan mita muut ajattelevat. Kiva kuulla etta olet pysynyt mukana!

      Poista
  11. Onnea, kylläkin vähän myöhässä. Jotenkin se elämä ja odotukset yksinkertaistuvat, kun ikää tulee lisää. Vähempikin riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja kylla tosiaan yksinkertaistuvat mutta myös kirkastuvat, vahemmin on enemmin eikös sita niin sanota :)

      Poista
  12. Onnea, Petra! On aina niin mukava lukea näitä palasia elämästäsi :) Tiesitkö, että ihminen tulee täyteen kypsyyteensä vasta 40-vuotiaana? T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa ja ihana kuulla etta tykkaat lukea tarinoitani. Jaa-a, kylla tuossa voi olla hyvinkin peraa :)

      Poista
  13. Onnea synttäreiden johdosta! Kuulostaa ihanalta tuo jasmiinin tuoksu ja kesän alku. parin viikon päästä itsekkin lähdössä juuri focaan käymään toivottavasti kukkivat vielä silloin! -maria

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!