perjantai 9. kesäkuuta 2017

Ulkosuomalaisen lasiseinä

Mansikka-aika vetelee alueellamme viimeisiään joten innostuin keskiviikkona tekemään mansikkarahkaa. Hihkuin miehelle ja tytölle miten ihana ja terveellinen jälkiruoka se onkaan ja kuinka muistan sen lapsuudestani, mamma sitä vatkasi muistini mukaan usein, vai oliko se äiti, ehkä mummo? Rahka oli ihan hyvää muttei saanut aikaan sen suurempia wau-elämyksiä. Olisiko mustikoilla parempaa? Mansikoita ja jogurttia ensi kerralla, kiitos. Lopulta en ollut yhtään varma tehtiinkö lapsuudessani mansikkarahkaa juuri koskaan tai tykkäsinkö siitä niin paljon kuin muistikuvissani kovasti halusin.


Saska Saarikoski kirjoitti ulkosuomalaisen tunteita koskettavan kolumnin asioista, jotka sitovat meidät kulttuuriin. Asioista, joilla on meille merkitystä. Asioista, jotka erottavat meidät loppupeleissä niistä, jotka ovat kyseisessä maassa kasvaneet. Ikuinen ulkopuolisuuden tunne vaivaa monia maailmalle muuttaneita, toisilla enemmin ja toisilla vähemmin. Kun turkkilaiset kaverit puhuvat lapsuuden paastokuukauden muistoista tai tapaavat puistossa lapsuuden ystävän, jonka kanssa ruoditaan millainen oli kulmakunta ja kemeraltin basaari 80-luvulla. Kun joku haluaa opettaa kuinka turkkilaisessa työmaailmassa toimitaan tai miten perunat paistetaan. Niinä häviävän lyhyinä hetkinä olisi huomattavasti helpompaa puhua joulusta tai lapsuuden korttelista, olla kuuntelematta neuvoja, jotka ulkopuolelta tullut on sisäistänyt paremmin kuin paikallinen.

Kuulun facebookin kautta ulkosuomalaisten ryhmään, jossa jäsenet ovat asuneet huomattavan pitkän ajan pysyvästi ulkomailla. Ryhmään kuuluu laaja kirjo suomalaisia mitä mielenkiintoisimmista maailman kolkista, joku ei ole käynyt Suomessa 30 vuoteen ja osa on lähtenyt Suomesta ennen Kekkosen aikaa. Yksi asuu Alaskassa ja toinen Indonesiassa. Ryhmässä käydään läpi iloja ja suruja, toisilla on krooninen suomalaisen ruuan kaipuu ja toisilla taas ikävä jotain mitä ei ole enää olemassa. Kesän kynnyksellä ryhmään jaetaan lomalaisten kuvia Suomesta, mattolaitureilta ja järven rannalta. Keskeisessä osassa on kuitenkin jokaisen elämä uudessa kotimaassa sillä pysyvästi muuttanut on yleensä alkanut etsiä uusia merkityksiä uudesta kotimaasta. On työt, ystävät, perhe ja hiljalleen rakentuva uusi muistonauha tapahtumia siellä jossain muualla.


Tänä kesänä Suomen reissu jää väliin ja eniten asiasta on protestoinut tyttö. Itsekin menisin mielelläni sienimetsään ja  istuisin torilla lihapiirakalla niiden kanssa joilla on iso merkitys siihen millaiseksi nuoruus muodostui. Polskuttelisin järven vettä ja ihmettelisin miten erilaista lämpö onkaan Suomessa kun siellä uudessa kotimaassa. Tänä kesänä haluan kuitenkin polskutella egean meren aalloissa ja nauttia siitä että elämä on siellä missä koti sijaitsee. En enää pohdi aktiivisesti
omaa asemaani paikallisessa yhteisössä eikä arki ole enää sarja jännittäviä retkiä turkkilaisen kulttuurin lähteille. Se on muuttunut tilaan, jossa on luotu langat jo sen verran tiukkaan uuteen kotimaahan että niiden irrottaminen olisi kivulias prosessi menetyksiä, joilla on paljon merkitystä.


Tein eilen mustikkarahkapiirakan jonka kohdalla pohdin pitkään kutsutaanko sitä mustikkarahkapiirakaksi vai rahkamustikkapiirakaksi. Se maistui ihan samalta kuin sun ystäväsi kahvipöydässä aikoinaan, kehui mies. Tytöstä piirakka oli ihanaa koska olihan se nyt suomalaista. Minulle se maistui ihan samalle kuin lapsuudessa vaikka vain mustikat olivat Suomesta ja rahka Turkista. Asioiden merkitys haperoituu elleivät ne ole tärkeitä muille. En varmasti jaksaisi koota jouluaaton tunnelmaa kasaan ilman miehen ja tytön sekä omien vanhempieni innostusta. Rahkapiirakkaakin tekisin huomattavasti harvemmin jos se maistuisi vain minulle. Ruisleivät unohtuvat pakkaslokeroon kun mies saapuu koiralenkiltä tuore pähkinäleipä kainalossaan. Monet tärkeät pienet asiat kuten jääkiekkohurmos lokeroituu odottamaan heräämistä oikeissa olosuhteissa, Suomessa.


17 kommenttia:

  1. Kiitos linkistä,kävin lukemassa. Minä olen edelleen hieman jalka siellä ,jalka täällä,ainakin henkisesti,ehkä koska lapsi on SUomess, plus sukulaiset. Ei minusta täkäläistä koskaan tule,vaikka sulaudun tosi hyvin,mitä tulee kieleen ja muuhun,mutta kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minustakaan tule koskaan turkkilaista enka ole ikina siihen pyrkinytkaan, olen ihan tyytyvainen ulkosuomalaisena Turkissa. Jos palaan joskus Suomeen niin silloin toivoisin pystyvani elamaan siina hetkessa siella, ilman jatkuvaa haikailua tanne.

      Poista
  2. Allekirjoitan joka lauseen!! Kirjoitus on kuin suoraan sydämestäni. Ei sitä jaksa enää haikailla asioiden perään vain siksi, että ne ovat suomalaisia. Elämä on paljon rikkaampaa, kun nauttii asioista ilman silmälappuja, jotka pakottavat fokuksen aina vain Suomeen. Kiitos Petra tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, on henkisesti raskasta ikavöida ja elaa elamaa jossain muualla missa fyysisesti on.

      Poista
  3. En itse saa yhtään kiinni siitä ajatuksesta, että kaikki merkityksellinen elämässä juontaisi juurensa lapsuuden- ja nuoruudenmuistoista tai -maisemista. Tietysti jos on suuren osan elämästään asunut Suomessa merkityksellisiä asioita löytyy varmasti erityisesti suomalaisilta kaduilta ja kunnailta. Omasta elämästäni on kuitenkin jo puolet kulunut pääasiassa muualla kuin Suomessa, eri puolilla maailmaa, ja merkityksellisyyttä on tarttunut mukaan sieltä täältä, ihan vielä viime vuosinakin sellaisia asioita joitten olemassaolosta en edes tiennyt vielä jokin aika sitten! Se on oikeastaan yksi tämän kiertolaiselämän parhaista puolista, että yhä vain elämääni tulee uusia tärkeitä ja itselleni merkittäviä asioita ja ilmiöitä ja ihmisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin itsellani elama sisaltaa jaksoja, joista jokaisesta löytyy tarkeita ja merkityksellisia asioita. Lapsuuden muistoista osa varmasti vaaristyy kun aikaa on kulunut niin paljon.

      Poista
  4. Munkin mielestä on jopa hieman surullinen ajatus, ettei merkityksellisyyttä voisi kokea kuin lapsuuden/nuoruuden ajoilta tutuista asioista/paikoista. Vaikka toki ymmärrän myös juuri senkin, että juuri kansakuntaa/ikäluokkaa yhdistää samat kokemukset ja muistot. Mutta miksei uusiakin voisi tulla. Toki ymmärrän ja allekirjoitan itse osaltani tuon lasiseinän jossain määrin. Itsekin katselen saksalaista elämänmenoa ulkopuolisen silmin. Ja samalla tiedostan sen, että lapseni elävät ja katselevat sitä paikallisen silmin. Heille tällä hetkellä merkitykselliset asiat ovat näitä Saksassa koettuja asioita ja heille Suomi on jo vieraampi kuin Saksa. Toisaalta nämä vuodet Saksassa ovat meille perheenä täynnä tätä hetkeä ja merkityksellisiä asioita, jotka yhdistävät meitä perheenä. Ja kuten Kata yllä kommentoi, minäkin iloitsen elämääni tulevista uusista merkityksellisistä asioista. En halua jämähtää tai haikailla vaan mennyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menneen haikailu estaa aika pitkalti sen etta pystyy elamaan tassa hetkessa. Suomi kulkee luonnollisena osana arjessamme mutta toisaalta tama hetki ja elamamme on taalla, ja juuri naista hetkista syntyy niita uusia merkityksellisia asioita.

      Poista
  5. Kuulostaa siltä, että sinä olet juurtunut Turkkiin jo aikamoisen hyvin. Onhan se helpompaa, jos ei tarvitse koko ajan haikailla suomalaisten juttujen perään, vaan osaa nauttia täysillä siitä, mikä on siinä lähellä.

    Tytölle on tainnut jäädä Suomesta lämpimiä muistoja. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tytölle Suomi on lomaparatiisi, hanella kun ei ole kokemusta suomalaisesta arjesta. Jatkuva ikava ja haikailu olisi pidemman paalle raskasta, luulen etta aika monella ulkosuomalaisella se loppuu jossain vaiheessa ja ellei niin siina vaiheessa paluumuutto tulee ajankohtaiseksi.

      Poista
  6. Mä jotenkin uskoisin niin, että merkityksen asioihin luovat ne ihmiset joiden kanssa on koettu tärkeät hetket, ei niinkään se ympäristö.mutta tiedä häntä sitten, itse, kun olen aina asunut vain Suomessa 🌼

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on etta ihmiset ovat kaiken ydin tosin paikkojenkin merkitys ainakin itselle tuntuu korostuvan kun ja jos niiden valilla on isoja eroja, jotka vaikuttavat arkeen.

      Poista
  7. Todella hyviä pointteja! Vaikka itse on vasta vajaa kolme vuotta asunut ulkomailla ja käynyt viettämässä kesät Suomessa, niin tänä vuonna mukaan on astunut kokonaan uusi tunne. Vaikka Suomessa on sukulaisia ja ystäviä, niin silti nyt jotenkin tuntee ensimmäisen kerran itsensä täällä ulkopuoliseksi. Ja ikävä on kova sinne uuteen kotimaahan. Voi että :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkopuolisuuden tunne taitaa olla se hinta minka ulkosuomalainen useimmiten maksaa siita paatöksesta etta lahtee muille maille. Toisaalta siina on myös jotain vapauttavaa.

      Poista
  8. Samastun huomattavasti enemmän sinun kirjoitukseesi kuin tuohon Saska Saarikosken, josta en tunnista oikeastaan mitään. Tai no, ehkä tietynlaisen ulkopuolisuuden tunteen, mutta sellainen minulla on ollut aina - siis jo Suomessa asuessani. Minua "ulkopuolisuus" ei edes häiritse, koska olen sellainen ihminen, etten koe sinänsä tarvetta kuulua mihinkään tai ainakin voin elää näiden tuntemusteni kanssa. Minulle ulkopuolisuus tuo lähinnä positiivisia tunteita: jopa vapauttavia ja vapaita, mikä sopii tällaiselle vapaudenkaipuiselle ihmiselle varsin hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkopuolisuus on tietyissa tilanteissa positiivista, itsellenikin. Sen avulla voi valttaa tilanteita ja asioita, joihin ei halua osallistua, saa pitaa pienta valimatkaa sen lasiseinan avulla halutessaan.

      Poista
  9. Hei, olen Theresa Williams Vuosien ajan suhteessa Andersoniin, hän murtautui kanssani, teen kaiken mahdollisen saadakseni hänet takaisin, mutta kaikki oli turhaa, halusin hänet takaisin niin paljon rakkauteni vuoksi, Pyysin häntä kaikesta, annoin lupauksen, mutta hän kieltäytyi. Selitin ongelmani ystävälleni ja hän ehdotti, että minun pitäisi mieluummin ottaa yhteyttä oikeinkirjoittajaan, joka voisi auttaa minua heittämään loitsun saadakseen hänet takaisin, mutta olen tyyppi, joka ei koskaan uskonut loitsuun, minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kokeilla sitä Lähettänyt oikeinkirjoittajalle, ja hän kertoi minulle, että ei ollut mitään ongelmaa, että kaikki on kunnossa ennen kolme päivää, että minun ex tulevat takaisin minulle ennen kolme päivää, hän heittää loitsun ja yllättävän toisen päivän, se oli noin neljätoista. Minun ex kutsui minut, olin niin yllättynyt, vastasin puheluun ja kaikki hän sanoi oli, että hän oli niin pahoillani kaikesta, mitä tapahtui, että hän halusi minun palaavan hänelle, että hän rakastaa minua niin paljon. Olin niin onnellinen ja kävin hänelle, että olimme yhdessä elämässä yhdessä onnellisena. Siitä lähtien olen luvannut, että kenelläkään tiedän, että minulla on suhde ongelma, olisin auttamassa tällaista henkilöä viittaamalla hänelle ainoaan oikeaan ja voimakkaaseen oikeinkirjoittajaan, joka auttoi minua omalla ongelmallani. Email: drogunduspellcaster@gmail.com voit lähettää hänelle sähköpostia, jos tarvitset hänen apua suhteestasi tai muussa tapauksessa.

    1) Rakkaustunnelit
    2) Kadonneen rakkauden loitsuja
    3) Avioeron loitsuja
    4) Avioliitot
    5) Sitova Spell.
    6) Breakup-loitsuja
    7) Laita edellinen rakastaja
    8.) Haluat tulla edistämään toimistosi / Lottery-loitsunne
    9) haluavat tyydyttää rakastajanne
    Ota yhteyttä tähän suuriin ihmisiin, jos sinulla on ongelmia pysyvässä ratkaisussa
    Kautta drogunduspellcaster@gmail.com

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!