50 vuotta sitten elämää

Suomessa vieraillessani tuntuu toisinaan kuin olisi tieteiselokuvassa. Kaikki on teknistä ja toimivaa, niin automatisoitua kun turhaan pälyilen luukkua mistä ostaa lippu tai kysyä neuvoa. Kortti on osattava laittaa kassalla itse lukijaan ilman turkkilaisen kassaneidin apua ja meinaan saada sätkyn lentokenttäbussin kuulutuksista, jotka kertovat tarkalleen matkan keston ja tiedot ilman rätinää linjoilla. Ei tulisi mieleenkään kysyä minkään viranomaisen luukulla että voitteko joustaa ja tirauttaa itkuja vahvistukseksi sillä mitäpä se hyödyttäisi. Turkissa taas, no Turkissa kaikki on vielä hieman toisin.


Ostan maitoa pussissa ja kaadan sen pussista lasipulloon. Kannan aina mukana käteistä sillä kortti ei käy joka paikassa. Tytön koululuokka näyttää sellaiselta kuin oman äitini vastaava valokuvista päätellen Lappeenrannassa vuonna -62. Vielä muutama vuosi sitten monissa kaupungin busseissa istui kuljettajan lisäksi puupöydän takana rahastaja, jolle kävi vain tasaraha. Pöytä natisi ja heilui bussin hurjastellessa pitkin Ankaran ruuhkaisia väyliä.

Lapsuudessani kävin lauantaisin usein paperikaupassa, josta ostettiin hajustettua kirjepaperia, tarroja ja prinsessakyniä. Nykyisin tyttäreni käy usein viikonloppuisin paperikaupassa, joita on edelleen Turkin jokaisessa korttelissa, kaupan paperien maaginen tuoksu yhdistettynä hajukumien dunkkikseen tuo mieleen muistoja lapsuudesta. Jotkut asiat Turkissa ovat kuin 80-luvun lapsuudessani, pankeissa on jonoa kuin 30 vuotta sitten Lappeenrannassa ja perinteisien kuppiloiden sisustus muistuttaa vanhaa suomifilmiä ajalta, jolloin minua ei vielä ollutkaan.


En koskaan käytä kaupan itsepalvelukassaa tai lataa kulkukorttiani automaateissa jos on mahdollisuus tulla palveltavaksi ja melkein aina on. Itsepalvelukassa tuntuu olevan monessa kaupassa käytössä eniten silloin kun kassaneiti tulee avittamaan itsepalvelukassalle niin ettei asiakkaan tarvitse tehdä mitään. Tämä tapahtuu silloin kun muilla kassoilla on ruuhkaa mutta turkkilaiset (ja yksi suomalainen) kieltäytyvät mielenosoituksellisesti käyttämästä itsepalvelukassaa huutelemalla hei, avaatteko lisää kassoja?

Nettikaupat ovat toki suosittuja mutta Turkissahan on toimitettu kaikkea mahdollista koteihin jo vuosikymmeniä. Jääkaapin ovessa on numerot kolmeen minimarkettiin, apteekkiin, kirjakauppaan, mattopesulaan, kuivapesulaan ja liian moneen ravintolaan. Sen sijaan että hermoilisin nettisivun unohtunutta salasanaa ja manailisin hidasta yhteyttä, otan puhelimen käteen ja soitan Yildirimille viereiseen kauppaan: yksi maito, kivennäisvettä, 6 kanamunaa, tuore leipä ja onko hyllyssä kuivahiivaa. Rätinää ja hyllyjen kolistelua. Kohta soi ovikello ja Yildirimin poika on oven takana tuomassa ostoksiani, kiitos ja näkemiin.


Turkissa on sääntöjä mutta niitä voi joskus kiertää. Tarvitsin viime viikolla työpaikalle terveystodistuksen ja tiesin ettei oma lääkärini suostu sitä kirjoittamaan sillä uusien pykälien mukaan heillä ei ole enää siihen lupaa. Kehittelin itkumantraa ja hyviä syitä odotushuoneessa. Turkkilaiset ovat herkkiä ihmisiä ja moni sääntö voi muuttaa muotoaan inhimmillisiin syihin vedoten. Auta mua, ole niin kiltti Herra Erhan ruikutin ovenraossa. Tiedän, ettet kirjoita terveystodistusta työpaikalle mutta nyt on kyseessä kimurantti asia, tarvitsen sitä epäviralliseen yhteyteen työpaikalleni ja se voi olla ihan yksinkertainen lappunen.

On kauhea vääryys että NE toiset lääkärit vaan kirjoittelevat terveystodistuksia säännöistä huolimatta kun TE ette niin tee toimiessanne ihan oikein. Saanko minä sen, saanhan? En halua maksaa yksityiselle lääkäriasemalle mitättömästä epävirallisesta yhteydestä. Auttakaa! Erhania nauratti ja kävimme taas kerran keskustelun siitä miten lääkärini kaltaisen sääntöjä kunnioittavan turkkilaisen on raskasta asua tässä maassa ja miten Suomessa osataan ne säännöt, se on sääntöjen ihmisen taivas, sanoi Erhan ja naputteli minulle sääntöjen vastaisesti terveystodistuksen.

Ihmiskontakteja riittää jo senkin puolesta että turkkilaisilla työpaikoilla on edelleen usein turvoksiin asti henkilökuntaa. Parturilla on föönin pitelijä ja tarjoilijan alainen on pöydän pyyhkijä. Tyhjyyttä koliseva lastenkirjasto repaleisine opuksineen työllistää neljä teenjuojaa. Tykkään ihmiskontakteista joten varmistan aika usein metroaseman vartijalta että onhan Halkapinariin menevä metro varmasti tuolla laiturilla vaikka tiedän sen olevan, on kuitenkin kiva kysellä ihan huvikseen sillä luulisi vartijoilla olevan muuten aika tylsää. Automatisoinnin puute toiminnassa tuntuu joskus menevän yli ymmärrtyksen esimerkiksi silloin kun hain tytön kiireen takia 10 minuuttia aiemmin koulusta. Sopiiko se? kysyin opettajalta aamulla. Tottakai! Portilla vahtimestari passitti meidät hakemaan valvojalta lupalappua, johon kirjattiin henkilökorttini numero, nimi, syy tytön aikaisempaan hakuun ja sen jälkeen kerrokseen kolme hakemaan allekirjoitus rehtorilta, joka olikin hoitamassa toista yhtä tärkeää toimea. Marssimme ulos portista samaan aikaan kuin muutkin lupalappuinemme eli se siitä hopusta.


Uudisrakennusprojekti kaupungissamme tuo menneisyyden ja nykyisyyden yhteen. Kun viereisen tontin seinät on revitty auki, avautuu talon sisältä aikatunneli menneisyyteen. Viereiselle tontille noussut uuden modernin talon julkisivu kiiltää auringossa mutta maanjäristykset ovat aiheuttaneet seiniin jo ensimmäiset railot. 

Kommentit

  1. Voi kuinka kiehtovaa. Näitä juttuja täytyykin alkaa seuraamaan :)
    Onnellista uutta vuotta sinulle! Hauskat jutut jatkukoot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Eeva ja mukavaa uutta vuotta myös sinulle!

      Poista
  2. Vanha on mielessäni usein aina se parempi. Ainakin se on KAUNIIMPI. Vaikka oikeasti on mahdotonta jäädä menneeseen. Ja sekin täytyy muistaa, että aika kultaa ne muistot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se minustakin on aina se kauniimpi mutta joissakin asioissa kehitys vie asioita tosiaan ihan oikeaan suuntaan, paikoillekaan kun ei voi jämähtää.

      Poista
  3. Täällä tuntuu toisinaan huvittavalta, kun kauppakeskuksen vessan ovella on usein kaksikin rahastajaa. Ovessa on siis automaatti, johon tiputetaan raha, jolloin portti aukeaa, mutta portin vieressä istuu tietysti rahanvaihtaja, jolta voi vaihtaa tarvittaessa automaattiin sopivan kolikon. Lisäksi vessojen siivooja seisoo usein portilla neuvomassa portin käyttöä :). Metron hissin ovella meille on työntekijä jopa painanut nappia hissin tilatakseen jne. Sen sijaan täällä ei voi vielä tilata oikein mitään kotoa käsin suoraan kotiin, siis esim. pitsa pitää hakea suoraan pitseriasta eikä verkkokauppoja ole. Olenkin miettinyt, että tällaiselle palvelulle voisi olla kysyntää ja on aika erikoista, ettei tällaisia palveluja ole vielä tarjolla. Omat vanhempani sen sijaan ovat valittaneet useammankin kerran siitä, ettei Suomessa enää tahdo saada palvelua, vaan kaikki pitäisi osata hoitaa itse erilaisten automaattien avulla. Jonkinlainen kultainen keskitie olisi kai tässäkin asiassa paras.

    Onnellista uutta vuotta 2018!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista ettei siellä ole samanlaista kaikkea mahdollista tilata kotiin -palvelua. Luulisi, että niille olisi paljon kysyntää. Työvoimaa on kyllä ihan hurjasti monessa paikassa, palkatkin tietysti sen mukaiset.

      Poista
  4. Olen jo kauan lukenut blogiasi ja pidän siitä kovasti. Mielenkiintoista luettavaa joka kerta. Kiitos oikein paljon. Jään mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa postaustasi. Oikein hyvää uutta vuotta koko perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää uutta vuotta myös sinulle ja paljon kiitoksia, onpa kiva kuulla että tykkäät lukea tarinoitani.

      Poista
  5. Tulipa nostalginen olo tästä. :-)

    Hyvää uutta vuotta sinulle, Petra, sekä koko perheellesi! Mukavia blogijuttujasi ensi vuonnakin odotellen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin sinulle, blogeja odotellessa seikkailuistasi !

      Poista
  6. Minä tykkään hoitaa mahdollisimman monet asiat netin kautta ja olen aivan älyttömän tyytyväinen vaikka nettipankkiin. En millään haluaisin palata takaisin menneeseen ja jonotteluun :) Toisaalta Suomessa on kyllä näkyvissä asian kääntöpuolikin, niissä paikoissa, joissa palvelua tarvitaan ei ole ketään sitä antamassa. Huoltoasemalla voi käydä tekemäsä ruokaostokset, syödä ja käydä Alkossa, mutta jos tarvitsisit lasinpesunestettä niin kukaan ei tiedä missä hyllyssä sitä on eikä todellakaan osaa auttaa, että mihin aukkoon sitä pitäisi kaataa.

    Mukavaa Uutta Vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonottelu on rasittavaa, onneksi netin kautta on mahdollista hoitaa monet asiat muttei kaikkia. Jonotin esim ennen palkkaani joka kuukausi pankista koska sinne oli mahdottoman mutkan takana saada pankkikortti tai nettitunnukset! Onneksi enää ei tarvitse jonotella. Olen niin tottunut palveluun että sen puuttuminen saa vihastumaan.

      Poista
  7. Ihan kuin aikamatka menneeseen todellakin! Itse pidän siitä, että on henkilökohtaista palvelua. Eikös sillä ole myös työllistävä vaikutus? Ja vaikka pidänkin toisaalta siitä, että monet asiat voi Suomessa hoitaa netissä, niin se on toisaalta myös sääli. Ihmiset eivät kohtaa. Joka paikassa on liian vähän henkilökuntaa ja kaikki ovat ylikuormitettuja. Joka paikassa irtisanotaan ja jäljelle jääneet uupuvat.

    Täällä Thaimaassa on porukkaa töissä käsittämättömiä määriä esimerkiksi kaupoissa ja ravintoloissa. Moni ei selvästikään ole erityisen ammattitaitoisia, mutta ei se haittaa. Täällä työllisyysastekin taitaa olla melko hyvä. On jotenkin sympaattista tulla palvelluksi sellaisen ihmisen toimesta, joka on ylpeä työstään, vaikkei ammattitaito esimerkiksi Suomen mittapuulla riittäisi mihinkään.

    Ja että vielä löytää ompelijoita, pieniä mopokorjaamoja, pesuloita, perheravintoloita jne. Aivan ihanaa!

    Ja jos en vielä ole muistanut mainita, niin blogisi on aivan ihana!

    Valtavan upeata Uutta Vuotta 2018 sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa vuotta myös sinulle Samuin saarelle! Niinpä, varmasti jonkinlainen kultainen keskitie olisi paras ratkaisu tässäkin asiassa ja erityisesti tykkään kannattaa noita pieniä liikkeitä kuten suutaria ja räätäliä.

      Poista
  8. Niin mukavasti jutustelit taas =)
    Hyvää uutta vuotta sinne Turkkiin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Sude ja samoin sinulle hyvää uutta vuotta!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit